Kuulumisia

Meillä pyyhkii hyvin. Vähän on blogi jäänyt hiljaiseksi viime aikoina ja postauksia julkaisua odottamassa pelkillä otsikoilla on monia. Saa nähdä päätyykö ne kaikki edes ikinä tänne blogiin asti, kun tuntuu tyhmältä julkaista jotain jo monta kuukautta sitten tapahtunutta.. Tässä kuitenkin tämän hetken kuulumisia. 

Muusa siispä oli kuin olikin hampaiden poistossa eläinlääkärillä, kun ylämaitokulmurit eivät osoittaneet mitään merkkejä tippuakseen. Hampaiden poistossa toinen kulmuri mureni käsiin, mutta toinen oli vielä tiukasti kiinni. Samalla poistettiin loput muutkin maitohampaat, jotka kaikki lähti nitkuttelemalla irti. Kun koira kerran oli nukutettuna jo valmiiksi, nypittiin samalla myös korvista syvältä karvat. Korvat olivat parantuneet hyvin eli tulehdusta niissä ei enää ollut. Tämä kävi siis samalla myös jälkitarkastuksesta, eikä erillistä käyntiä eläinlääkäriin tarvittu. Sen koommin ei ole Muusaa mikään vaivannut, purenta on hieno ja hyvää vauhtia tuo pikkuneiti kasvaa. 

Agilityssä ollaan käyty Muun kanssa ja tehty ihan yksittäisinä esteinä putkea, pientä, harjoitusrengasta ja pussia. Jo muutaman toiston jälkeen Muusa meni pussia, jonka kangas oli kokonaan alhaalla. Sittemmin on kyllä tullut epäonnistumisiakin, joihin syyksi epäilen väsymistä. Tuollainen pieni lapsi kun väsyy niin nopeasti. Näiden epäonnistumisten jälkeen olenkin huolehtinut siitä, että tehdään mieluummin liian vähän kuin liikaa kerralla. Tällä viikolla treenattiin Aan alastulolla kontaktia ja tehtiin pientä hyppytehtävää (rimat minimissä tottakai). Muu oli kerrassaan mainio! Saatiin myös hyvää lelun luovutustreeniä, kun kouluttaja palkkasi yhdellä lelulla ja mä leikitin toisella. Eipä lähtenyt kakru yksin lelun kanssa viilettelemään minnekään, kuten yleensä. Sunnuntaina meillä onkin pentukurssin toinen ja samalla viimeinen kerta, kun ekalla kerralla ei päästy mukaan. Jännä nähdä mitä siellä on luvassa. 

Näyttelypuudelin ura me käynnistetään jo reilu viikon päästä Lemmikkimessujen pentunäyttelyssä. IIIIIIK! Kun sen tuossa tällä viikolla tajusin, että aikaa siihen on enää näin vähän, alkoi kyllä jo pikkusen jännittää. Ei olla Muusan kanssa treenattu näyttelyjuttuja lainkaan sitten taannoisen mätsärin, joten tiistain agilitytreeneissä omaa treenivuoroa odotellessa muistuteltiin mieliin vähän seisotusta hallin pihalla. Hienostihan se meni. Kuinkas muuten ;) Täytynee ottaa parit treenit kuitenkin ensi viikolla vielä. 

Viime viikonloppuna Muusa oli Tuiskulassa hoidossa ja siellä oli mennyt hyvin. Muusa oli saanut mielin määrin rallata Tuisku-enon kanssa, joka on lapsen mielestä ihan maailman paras enokoira. Kummitätille oli näytetty kaikki parhaat jutut, kuten nenän ja etukäpälien nostot kaikille mahdollisille tasoille ja tietty Muusan lemppari "enoooikeestaansohvallakunmulonvaannääetujalatjamahajakaikkimuupaitsitakajalattässäsohvalla". Muusa oli myös ekana iltana ollut hieman levoton, olihan tämä sen ensimmäinen yökyläily. Seuraava päivä oli jo huomattavasti rauhallisempi, kun Muusa oli alkanut kotiutua. Yökin oli sujunut rauhallisissa merkeissä. Kaikenkaikkiaan Muusa oli käyttäytynyt kuulemma hyvin ja on tervetullut toistekin kyläilemään :)

Kaiken tämän lomassa ollaan keskitytty siihen olennaiseen eli ihan vaan normaaliarkeen; lenkkeilyyn ja hauskanpitoon. Muusan versio hauskanpidosta tässä pienen videonpätkän muodossa.. :)

Piitun kanssa ollaan nyt pitkän sairasloman jälkeen palattu täysin normaaliliikuntaan, eikä oireita ole ollut. Kuntoa on kasvatettu ahkerasti ja se alkaakin olemaan suht samoissa kuin ennen sairaslomaa. Ollaanpa käyty jo kolme kertaa agilitytreeneissäkin. Ekalla kerralla Piitu sai tehdä vaan putkea ja pussia, mutta kaksi viimeisintä kertaa olen tehnyt sen kanssa saman treenin kuin muutkin, hyppyjen rimat 20cm korkeudella. Nämä tehtävät on sisältänyt vain putkia ja hyppyjä. Kontaktin alastuloa treenattiin myös lisäksi tällä viikolla.

Meidän tulevaisuus agilityn saralla on edelleen avoin. En osaa tehdä lopullista päätöstä sen suhteen. Ajatus mulla on nyt se, että tehdään kevyitä treenejä matalilla rimoilla. Käytän Piitun hierojalla tässä lähiaikoina ja katsotaan miltä tilanne näyttää. Sitten ei kai auta muu kuin kokeilla ja katsoa, mitä koira kestää menemättä ihan jumiin. Jos tilanne sen vaatii, niin sitten on sanottava agilitylle hyvästit. Mutta en nyt lähde vielä murehtimaan asiaa, vaan katsotaan mitä tuleman pitää.

Lihashuolto on näytellyt nyt suurta osaa meidän arjessa. Lenkeillä siitä on tullut jo tapa, eikä tulisi enää mieleenkään päästää koiraa irti ennen kuin on kunnolla lämmitelty. Minimilämmittely meillä on 15min, yleensä vähintään kuitenkin 20min. Lopuksi on aikalailla vakiosti jäähdytelty 20min. Hankin Piitulle verkkoBOT:in, jota ollaan käytetty ahkerasti ihan normilenkeillä (ja treeneissä) lämmitellessä ja jäähdytellessä, autossa, sekä kotona sisällä on pidetty sitä myös. Kuulemma suositellaan sitä pidettäväksi ihan yönkin yli, mutta Piitu ei hirveemmin takin pitämisestä nauti, niin säälin sitä hieman ja ollaan pidetty maksimissaan muutama tunti illasta ja olen ottanut sen pois ennen nukkumaanmenoa. Ei kuitenkaan joka ilta olla pidetty.

DOBOiltu ollaan pieniä hetkiä useampiakin päiviä viikossa. Ihan muun hömppäilyn lomassa tehty siis jotain muutamia toistoja, ei olla tehty siitä mitään isoa doboilunumeroa, vaan että se olisi helppo ja nopea tehdä ihan huvikseen milloin tahansa. Usein lenkin jälkeen yritän kuitenkin tehdä, että lihakset ovat lämpimät. 

Jumpat, jotka ell määräsi Piitulle tehtiin aluksi vähän harvemmin, mutta nyt ollaan ryhdistäydytty niissäkin viime päivinä. Kaikkea en ole pystynyt kotioloissa toteuttamaan eli ollaan tehty vain paria juttua, jotka kotona onnistuu. Näissäkin on kyllä jo ihan hyvin hommaa, doboilun lisäksi.

Piitu aikuistuu pikkuhiljaa ja on ajoittain siis ihan fiksukin. Hihnakäytös sillä on selkeästi parantunut ja työntekoon sillä on kiva asenne. Se on oma hellyydenkipeä itsensä, ja nyt ihanasti jo rauhoittumaan päin juoksujen aikaisen yltiörakastamisen jälkeen. Täällä oli aikamoinen meno kyllä muutaman viikon, kun Piitu oli vakaasti päättänyt tehdä Muusan kanssa vauvoja. Seuraavia juoksuja odotellessa... 

Loppuun vielä video meidän tiistain treeneistä. Videolle saatiin päivän paras suoritus, joka näin ollen jätettiin viimeiseksi. Piitun kanssa oli vaan aivan älymahtihuippua treenata, että meinas tuon treenin jälkeen ihan onnenkyyneleet kihota silmiin. Tätä mä oon niin kaivannut <3