22.9.14

Pikku Muu The Näyttelypuudeli

Match Show 21.9.14 @ Lohja
 Eilen oltiin Muusan kanssa ekoissa mätsäreissä. Yllä ainoa kuva, jonka viitsii tänne asti laittaa ja sekin kovin suttuinen, mutta onpa joku muisto edes. Serkkuni oli mukana oman pentunsa kanssa, mutta kuvaaminen jäi molemmilla vähäiseksi, kun oltiin peräkkäin kehässä ja halliolosuhteet kun on mitä on. Meillä sattui vielä semmoinen äksidentti ennen kehää, kun odoteltiin omaa vuoroa, niin Muusapa oksensi kaikki saamansa namit hallin lattialle. Siinä jäi sitten kuvaamiset, kun piti kiireellä alkaa siivota oksuja. Näin se hihnassa kiskominen kostautui, meinasi vallan tukehtua ja oksentaa piti. Onneksi ihana mätsärityöntekijä auttoi ja ehdin kehäänkin vielä ajoissa.

Muusan käytös oli alkuun aika kammottavaa. Se veti hihnassa niin kovin, että käsi oli lähteä sijoiltaan ja haukahteli välillä milloin kellekin. Ihan hyvissä ajoin ennen kehää se onneksi vähän rauhottui. Kävimme tyhjässä kehässä harjoittelemassa pari kertaa sekä yksin että Nalan kanssa ennen kehien alkua. Se kannatti. Muusa käyttäytyi aivan moitteettomasti! Siellä se seistä nakotti, kun piti seistä ja ihanasti liiteli hienoa ravia, kun piti juosta. Kertaakaan se ei pomppinut, eikä seisotuksessa yrittänyt istua tai muutakaan epäsopivaa. Se on ihan luonnonlahjakkuus! Harjoittelua tämä ei nimittäin juurikaan ole vaatinut. Jokainen treenikerta on ollut tosi hyvä, eikä niitä ole montaa ollut alla.

Muusan parina oli dalmatialaisen pentu, joka oli omistajineen ihan ensikertalaisia. Tuomarin mielestä molemmat koirat olivat täydellisiä, mutta Muusa ansaitsi punaisen nauhan, koska osasi käyttäyä paremmin. Kehäsihteeri kehaisi ohimennen myös, että Muusalla on tosi hyvä liike. Kilpailuluokassa ei enää pärjätty.

Kilpailuluokkaa odotellessa Muusa rentoutui ja makoili lattialla jalat levällään. Enää se ei yrittänyt vetää muiden ihmisten ja koirien luokse,  paitsi välillä piti yrittää leikinpoikasta yhden ihanan shelttilapsen kanssa, jonka leiri oli meidän vieressä. Hieno pentu osasi rauhottua ihan itse. Ja vaikka alkuun olikin vaikeampi saada pennun huomio, niin täytyy silti kehua kuinka uskomaton keskittymiskyky tolla on. Siellä se vaan ekaa kertaa uudessa paikassa, ekaa kertaa ruohomatolla, ekaa kertaa tommosessa tilanteessa ja hälyssä piti kontaktia, antoi yläfemmat ja meni maahan. Useasti tarjosi kontaktia ihan itse, sitten myöhemmin, kun oli jo vähän rauhoittunut. Oon niin sanaton. Mulla on kaksi niiiiiiiiin erilaista koiraa....

Koska mätsärikuvat oli mitä oli, otettiin vähän kuvia ulkona jälkeenpäin. 




Muusa 4,5kk

Mätsäriä edelsi tietenkin asiaankuuluva PENNUNPUUNAUSPÄIVÄ. Aiemmista Muusan trimmikerroista poiketen tein kaiken kerralla. Aloitettiin pesulla, johon kulutin aikaa 15min. Sitten oli vuorossa föönaus 40min (miettikää, tätä tää nyt jo on!), jonka jälkeen en enää katsonutkaan kelloa. Konetyöt, kynsienleikkuu, korvien nyppiminen (jepp, ne rehottaa ja luovutin tän "en koske korviin ollenkaan ja ne pysyy terveenä"-kokeilun suhteen) ja saksiminen. Saksiessa huomasin, että Muusa alkoi väsyä toden teolla ja jouduin jättämään trimmin aika karkeaksi, tarkoituksena siistiä sitä vielä aamulla. Heräsinkin ihan ajoissa, mutta trimmissä olisi riittänyt vielä työtä enemmän kuin olin varannut aikaa, joten nopsa siistiminen sai kelvata. Tuollainen siitä sitten jäi. Kyljet hölskyy, kun karvaa on liikaa ja perfektionistin makuun tosi epätasainen lopputulos. Toki tuo pentukarva tekee oman osansa, mutta noihin kylkiin oon kaikkea muuta kuin tyytyväinen..

Viikko sitten puudelitreffeillä pidettiin Sisu-veljen kanssa näyttelytreenit likaisten pentujen kanssa ja silloin näytti tältä.

Muusa 4,5kk.
Puudelitreffit 14.9.14 @ Perkkaa

Olen katsellut Muusalle valmiiksi kalenteriin tällaisia menoja...

8.11 Pentunäyttely, Hki
23.11 Match Show, Lohja
7.12 Voittaja-näyttely, Hki
 
Alustavasti on mietitty myös junnukehää alkuvuodelle. Tuon mustan koiran kanssa vaan aika turhaa lähteä virallisiin kehiin, niin luulenpa että yksi junnureissu tehdään ja sitten kasvatellaan turkkia ja odotellaan, että väri muuttuu harmaaksi. Katsellaan sitten uudemman kerran taas :)

6 kommenttia:

  1. Mistä tietää, että musta pentu on oikeasti harmaa eikä musta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tätä ollaan pohdittu niin kovasti kaikkien kanssa! Olen ymmärtänyt asian nyt niin, että valkoisen ja harmaan yhdistelmästä ei voi syntyä mustia, koska molemmilla on haalistava geeni. Jo pentulaatikossa anturoiden väleissä oli näkyvissä valkoisia karvoja, jotka kertovat myöskin, että pennusta tulee tulevaisuudessa harmaa/sininen. Hopeageenin omaavat pennut vaalenevat nopeammin kuin siniset ja ovat jo luovutusiässä vaaleita naamasta ja tassuista, nämä siniset taas vaalenevat lähempänä kahden vuoden ikää vasta tai jopa myöhemmin. Sininenhän on käytännössä "vain" huono musta.

      Poista
    2. Löysin tämmöisen mielenkiintoisen tekstinpätkän:

      Yhteenveto väreistä:

      Musta: Dominoi kaikkia muita värejä paitsi hopeaa. Mustan värin intensiteetti eri modifioivista geeneistä sekä haalistavista tekijöistä. Jos halutaan hyvää mustaa väriä, on käytettävä mustaa koiraa, jolla on hyvä musta väri, joka säilyy. Musta/valkoinen –risteytykset saattavat olla yllätyksellisiä. Jos valkoinen osapuoli tulee mustasta linjasta, kuten esim. meillä isovillakoirissa, on todennäköistä, ettei sillä ole enempää haalistavia tekijöitä kuin vanhemmillaan tai sisarillaan. Jos valkoinen osapuoli tulee täysin valkoisista linjoista, on sillä todennäköisesti paljon haalistavia tekijöitä, ehkä jopa hopeageeni G. Valkoisista linjoista olevilla valkoisilla on todennäköisesti päädytty tähän, koska on pyritty saamaan koirat mahdollisimman valkoisiksi. Tässä tapauksessa saattavat jälkeläiset musta/valkoinen –risteytyksessä olla huonon värisiä. Musta/aprikoosi –risteytyksissä ei tällaista riskiä ole, koska kummallakaan värillä ei saa olla haalistavia tekijöitä. Jos näitä on, se useimmiten näkyy jo ilmiasussa.

      Poista
    3. Hopea ja sininen: Geeni G on epätäydellisesti dominantti eli GG antaa hopeaa ja Gg on lähinnä sininen tai huono musta, gg ovat tummia. On toinen teoria, että GG ja Gg antavat joko hopeaa tai sinistä. Miten vaalea väri on, riippuu haalistavista geeneistä. Käytännön jalostustyössä tällä ei kuitenkaan ole suurtakaan merkitystä, koska hopea parhaiten astutetaan hopealla. On ehdottomasti vältettävä levittämästä hopeaväriä haalistavia geenejä muihin väreihin. Jos hopeanvärisille halutaan käyttää muuta väriä, on paras valkoinen, jolla on haalistavia geenejä. Tällöin jo ensimmäisessä polvessa voidaan saada hopeanvärisiä. Jos käytetään mustaa hopearisteytykseen, jälkeläisiä ei missään tapauksessa saisi käyttää mustan kanssa vaan ainoastaan hopean.

      Poista
    4. Jotain genetiikkajuttuja ajattelinkin olevan taustalla, ei siinä sit auta muu kuin odotella ja odotella. :) Musta ois vaan niin hauska katsella harmaata Muusaa jo nyt...

      Poista