Mökillä

Pari viikkoa sitten oltiin joka kesäisellä mökkireissulla käärmeiden ja punkkien paratiisissa. Tänä kesänä jostain kumman syystä punkit leikkivät meidän kanssa piilosta, josta olin kyllä todella hyvilläni. Muusalle taisi tulla reissulla yksi punkki silmäkulmaan ja Piitulle ei yhtäkään. Yksi käärme sen sijaan nähtiin, sekä hirvi vasoineen ja äiti näki lenkillä myös ketun. Mutta kaikista inhottavimpia tuttavuuksia olivat ampiaiset. Noin tunti oltiin ehditty viettää mökillä, kun minua pisti elämäni ensimmäinen ampiainen sormeen. Kylläpä teki kipeää! Sen jälkeen pelkäsinkin niitä jo lähes hysteerisenä, eikä lenkkeilystä meinannut tulla mitään, kun lauma ampiaisia pörräsi koko ajan kimpussa. Onneksi muut, koirat mukaan lukien välttyivät kiukkuisten ampiaisten pistoilta.

Matkalla mökille sattui hieman ikävä välikohtaus Piitun kanssa. Se on kovasti testannut rajoja Muusan tultua taloon ja vaikka luulin sen hieman tasoittuneen jo, niin näitä tempauksia tulee näköjään aika ajoin vieläkin. Kävimme siis kaupassa matkalla hakemassa mökkievästä ja koiriahan ei tietenkään helteellä voinut jättää autoon paistumaan. Muut menivät siispä kauppaan ja minä jäin koirien kanssa autolle. Hengailtiin kaikki kolme takaluukussa luukku auki. Tarjosin koirille vettä ja kastelin niiden tassuja ja mahanalusia vähän väliä. Niillä tuntui olevan siinä tuulisessa, joskin silti paahteisessa säässä ihan hyvät oltavat. Muusa vain nukkui, eikä kumpikaan juuri läähättänyt. Pystyin keskittymään kirjan lukemiseen siinä muita odotellessa. Jonkun ajan kuluttua muut tulivat autolle ja mun autossa matkustaneet sisko ja serkku päättivät hakea vielä hesestä vähän matkaevästä ja jäätiin koirien kanssa taas odottelemaan. Keskityin jälleen kirjaani, kunnes yhtäkkiä havahduin siihen, kun  Piitu hyppäsi autosta ja lähti juoksemaan suoraan kaupan ovia kohti. Pari sekunttia vaan tuijotin, että mitä helvettiä?!?! Piitu tuli heti käskystä takaisin, eikä onneksi ehtinyt pitkälle. Luojan kiitos oltiin semmoisessa kohdassa, että Piitu juoksi tavallaan autojen välissä olevaa kävelytietä pitkin, eikä siellä autojen seassa. Ilmeisesti se yritti lähteä siskon ja serkun perään, koska näki minne suuntaan he lähti autolta. Muutakaan syytä tälle tempaukselle en keksi. Piitulla siis on sellainen sääntö, että autosta ei ikinä koskaan milloinkaan poistuta ilman katsekontaktia ja sanallista lupakäskyä juurikin tällaisten vaaratilanteiden välttämiseksi. Tässä olen todella ehdoton ja Piituun on voinut yleensä kyllä luottaa, ettei se sieltä omin lupineen alas hyppää.. Nyt ei kyllä kovin suurta luottoa enää ole.

Muusalle tämä oli ensimmäinen mökkireissu ja se meni kaikin puolin oikein hyvin. Tällä kertaa olimme kuuden mökin sarjasta meille ihan uudessa mökissä, josta oli merinäköala ja kuistilta sen verran korkea pudotus alas, ettei Muusa uskaltanut itsekseen siitä mihinkään lähteä. Piitu pysyi käskyllä kuistilla, mutta silmän välttäessä se saattoi livahtaa näkyvistä. Kerran se pääsi livahtamaan kuistilta kallioilla olevan serkkuni luokse, mutta kävi vain tarkistuskierroksen kallioilla ja tuli takaisin. Tapahtuneen jälkeen sitä pidettiin kyllä tarkasti silmällä tai välillä myös hihnassa kuistilla, ettei pääse omin päin lähtemään kallioille. Siellä kun niitä käärmeitä tosiaan vilisee. Aivan ihana paikka tuo on, mutta ei voi täysin rentoutua tai päästää koiria irti, kun koko ajan pitää pelätä käärmeitä. Siellä on niitä nähty niin paljon ihan siinä mökkialueella ja mökkitiellä on nähty lähes joka kerta, kun siellä käydään.

Levähdystauko varastorakennuksella..

Mökillä tuli uitua, saunottua, pelattua mm. mölkkyä, sulkkista, jalkapalloa ja petanqueta, Piitun kanssa fillaroitua yms. Koirille tuli hyvää häriötreeniä, kun joutuivat kiinni sidottuna hengailemaan pelikentän laidalla puiden varjossa (hiljaa tietty). Teki kyllä hyvää molemmille harjoitella tuollaisessa häiriössä ihan vaan rauhassa odottelua. Koirat saivat myös kahlata meressä, jonka jälkeen käytiin saunalla letkupesulla. Piitun mielestä oli aivan järkyttävää moinen touhu ja siinä hötäkässä kastui kyllä letkuttajakin, kun Piitu pisti vähän ranttaliksi. Muusa sen sijaan yritti tasan kerran karkuun letkua, jonka jälkeen se seisoi paikallaan kuin tatti. Aika uskomaton pentu..

Valitettavasti tämä höynäpää unohti Piitun valjaat ja joustohihnan kotiin, joten mentiin vähän köyhemmillä vermeillä. Onneksi Piitu kulkee löysällä hihnalla vierellä, eikä vedä niin ei ollut mikään katastrofi..

Muusan hihnassa oloon löytyy syy kallioltta. Täytyi varoa ongenkoukkuja..

Katseltiin kalliolta auringonlaskua..