Eilen käytiin kokeilemassa maastojuoksuja Hyvinkään vinttikoiraradalla. Otettiin Tuiskulle ja Piitulle omat vuoronumerot, mutta päädyttiin kuitenkin laittamaan ne yhdessä juoksemaan, koska en uskonut, että tuo mammantyttö irtoaisi vieheelle. Eikä se kyllä ollutkaan siitä yhtään kiinnostunut, joten oikea päätös taisi olla. Koska koirat oli täynnä virtaa vielä ekan juoksun jälkeen, laitettiin ne hetken päästä menemään vielä se toinenkin kierros.
Koirilla oli hauskaa ja meillä oli hauskaa. Meidät otettiin ihanasti vastaan ja toivotettiin tervetulleiksi hymyt kasvoilla. Ihan pyytämättä saatiin kaikki tarvittava info ja enemmänkin. Ostettiin lämmintä, tuoretta pullaa ja ilmapiiri oli kertakaikkiaan mainio. Tavattiin sattumalta muitakin villisihmisiä, joka on aina mukavaa. Piitukin piti kovasti heistä, mieheltä kävi oikein kerjäämässä rapsutuksia, eikä kipeät korvatkaan sitä jännittänyt yhtään. Muidenkin ihmisten Piitu antoi ongelmitta rapsutella itseään ja oli oikein lunkki. Olin siitä niin ylpeä.
 |
| Oman vuoron odottaminen oli tyyylsäää... |
 |
| Tuisku oli hiukka intsinä! Harmi, että kuvan laatu oli surkea :/ Mutta ehkä tästä välittyy kuitenkin se fiilis. |
 |
| Juoksujen välissä koirat levähti ja nautti ventovieraiden rapsutuksista :) |
 |
| Tuke kiitää! |
 |
| Tuisku sai vieheen kiinni ja Piitu päätti rientää mamman luo :D |
Piti hetken aikaa tavata noita koirien nimiä ja sitten taas katsoa kuvia ja ihmetellä, että ei se pentu voi olla vielä noin suuri, kunnes tajusin, että eihän se toinen nimi kuulukaan sun koiralle vaan Piitun aikuiskaverille. :D
VastaaPoistaHaha! Muusa mahtuu vielä Piitun mahan ali ;D
Poista