19.7.14

"No mitä Piitu on tuumannut uudesta kaverista?"

Tämä on ehkä se useimmin kysytty kysymys nyt, kun Muusa on tullut taloon. Ja vastaus on, että se rakastaa sitä! Piitu on kyltymätön leikittäjä, kuten arvata saattaa. Harvassa koirataloudessa varmaan on niin päin, että vanhempaa koiraa saa toppuutella ja hillitä, mutta meillä se on juuri niin. Piitu on aina ollut omaa luokkaansa ja on yhä edelleen.


Positiivisesti yllättynyt olen kuitenkin siitä, kuinka nätisti heti alusta asti Piitu on osannut Muusan kanssa leikkiä. Se ei jyrää sitä, eikä höykytä samalla lailla kuin muita ns. heikompia ja pienempiä koiria. Muusan reipas luonne ja hyvä itsetunto vaikuttavat kyllä suuresti tähän. Muusa ei ole pelännyt Piitua hetkeäkään ja alusta asti se on luottanut siihen, että kun homma menee liian rajuksi, se saa minulta turvan ja hakeutuu minun lähelle. Tietenkin yritän olla aina tilanteen tasalla sen verran, että voin puuttua peliin jo ennen kuin Muusa ahdistuu. Monesti tilanteet vain menee niin, että rauhoitan tilanteen, kun alkaa näyttää hurjalta ja seuraavaksi Muusa hyökkää täysillä roikkumaan Piitun korvaan. Saatan siis välillä puuttua liian helpostikin. 

Piitu antaa Muusan levätä hienosti rauhassa ja asettuu tällöin itsekin lepäämään. Jos leikit menevät liian hurjiksi sisällä Piitun osalta, niin käsken sen häkkiin. Häkki edustaa Piitulle rauhoittumista ja se katkaisee tilanteen hyvin. Yleensä Piitu rauhoittuu pian, mutta selkeästi nyt pennun ollessa talossa uhmataan sääntöjä ja koetellaan rajoja. Jos en ole tarkkana, seuraavaksi huomaan, että Piitu on taas riekkumassa Muusan kanssa. Kun Piitu jää hommasta kiinni, niin yhdellä painavalla sanalla se luikkii takaisin häkkiin kuin ei olisi koskaan pois ollutkaan. Pyrkimys tietysti on, että kaikki riekkumiset hoidettaisi ulkona, eikä sisällä. Meillä on nyt tällä viikolla ollut yövieraita oikeastaan joka yö ja tietysti myös päivisin, joten koirat on enemmän ollut aktiivisia sisällä, joka hieman koettelee mun hermoja. Eilen ehdittiin oikein kunnon tovi viettämään metsässä ja lämpömittari näytti hurjia lukemia, joten sen jälkeen meillä olikin oikeastaan koko loppupäivän melko rauhallista ja vetelää porukkaa. Melkein odotan jo arjen alkamista (mutta vain melkein!), että saadaan meille semmoinen normaali rytmi tähän eloon. Koirillekin niin paljon selkeämpää, kun tietyt rutiinit toistuu ja ulkoilut on aina suunnilleen samoihin aikoihin.

Piitu on helposti provosoitavissa riekkumaan, joten ulkoillessa korvassa roikkuva pentu hieman hankaloittaa kulkemista. Siksi Muusa kulkeekin jo hihnassa aina metsään, jossa päästän molemmat koirat irti. Näin pystyn pitämään koirat suunnilleen omilla puolillaan ja tuleepahan hyvää hihnassakävelytreeniä (ja lämmittelyä!) ennen metsäralleja ja myös niiden jälkeen pieni rauhoittuinen ja jäähdyttely on paikallaan. 






Samassa pedissä nuo eivät mielellään nuku, mutta koska Piitun vanha peti on molemmille rakas, saattaa Piitu joskus asettua pienelle kerälle pedin nurkkaan, vaikka Muusa nukkuisikin jo siellä. Jos Piitu on pedillä ensin ja Muusa yrittää tulla viereen, luikkiii Piitu aika vikkelään alta pois. Piitu tykkää nukkua aika paljon tuolla kevythäkissään, joka on nyt Muusan tulon jälkeen ollut koko ajan esillä. Helteellä taitaa kuitenkin tuo paljas lattia voittaa mennen tullen.


Ruokaillessa Piitu saa aina ensin ruoan ja sitten vasta Muusa. Ajoittain Muusa on hotkaissut ruokansa Piitua nopeammin ja menee kärkkymään Piitun kupille. Ruokailun ollessa kesken Piitu murisee Muusalle ja yleensä se pitääkin Muusan poissa. Kerran jätin koirat syömään ja menin itse vessaan. Kuulin vessaan Piitun murinaa, joka yltyi tosi kovaksti. Kerran Piitu päästi jopa sellaisen murinan ja haukahduksen sekaisen äänen, joka kertoi selvästi, että "matkoihisi siitä, kakara!". Sen jälkeen tuli hiljaista. Kun tulin vessasta, seisoi Piitu lannistuneen näköisenä sohvan ja sohvapöydän välissä ja Muusa oli onnellisena mutustelemassa Piitun sapuskoja. Että näin.. Sen jälkeen olen vahtinut kaikki ruokailut ja estänyt Muusaa, kun se pyrkii Piitun kipolle. Piitun ruokahalu on parantunut niin paljon, että se onkin tätä nykyä Muusaa nopeampi syömään, joten Muusa ei ehdi sen kipolle tunkea. Hyvä niin. Tuo pentu on meinaan todella sinnikäs, kun se jotain haluaa.


Yksinolot mulla oli alkuun suunnitelmissa toteuttaa niin, että Muusa on portin takana makuuhuoneessa ja Piitu normaalisti olohuoneessa, portin toisella puolella. Tämä siksi, ettei Piitu jyrää tai pääse kiusaamaan Muusaa minun ollessa poissa. Ihan hieno suunnitelma, mutta todellisuudessa homma ei sujunut ihan niin. Ekaa kertaa koirien jäädessä keskenään, Muusa käveli itse portista makuuhuoneeseen ja jäi jyrsimään possunkorvaa rauhallisena. Piitulle annoin jonkun luun myös. Molemmat jäi hienosti hiljaa kotiin ja hiljaista oli myös kun reilu tunnin päästä tulin kotiin. Avasin oven ja molemmat koirat olivat mua vastassa eteisessä. Pian tajusin, että Muusa mahtuu portin sivusta punkemaan itsensä läpi. En alkanut väsäämään mitään esteitä porttiin, vaan luovutin samoin tein. Lähinnä siksi, että Muusan änkiessä portin läpi, se löystyi joka kerta ja kerran siitä kulkiessani se sitten kaatui. En halunnut ottaa sitä riskiä, että se kaatuisi Muusan päälle.

Seuraavaksi pari videota, jotka on kuvattu ihan Muusan ensimmäisinä päivinä meillä. Aika hienosti siis heti alkuun sujui leikit. Muutenkin olen ollut positiivisesti ylättynyt kuinka helposti kaikki on sujunut. Odotin hermoja raastavaa lomaa, mutta meillä onkin ollut oikein mukavaa. Toki niitä hermoja raastavia hetkiä on ollut, mutta ne on vain pieniä hetkiä. Olen saanut niin huippupennun, etten parempaa olisi osannut toivoa. Se on meidän perheeseen ihan kymppivalinta!






2 kommenttia:

  1. Ihana Muusa!! (Ja tietty Piitukin). Piitu selvästi ''kiusaa'' pikkuista, ettei vaan Muusa saa keppiä. Muusa onkin fiksu ja jää odottamaan, jos se luovuttaisi ja hetken kuluttua hyökkää kaulalle, mutta on vielä liian pieni ottamaan keppiä :) Ihana seurata molempien puuhia, kun selvästi tulevat hyvin toimeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu Piitun mielestä on aina parasta, kun sillä on lelu tai keppi ja toinen jahtaa ja yrittää ottaa sitä. Jos toinen menee pois, oli se sitten ihminen tai koira, niin Piitu tulee saaliinsa kanssa luokse, että "ota, yritä edes!". Muusa on taas siinä ihan erilainen, se vetäytyy heti saaliinsa kanssa yksin leikkimään ja menee kauemmas, jos sitä lähestyy.

      Poista