28.6.14

Muusa on täällä!


 
Vuorokauden on nyt tuo pieni ihana otus ollut meidän elämää sulostuttamassa. Eilinen päivä meni matkustaessa ensin neljä- ja sitten viisipäisen koiralauman kanssa. Eipä ole varmaan kellään pennulla semmoinen saattue ollut hakureissulla mukana :D





Kotimatka meni hyvin. Muusa matkusti vuoroin sylissä ja mun jaloissa. Alkuun jännitti kovin ja tuli huono olo. Hirvee määrä kuolaa voi pienestä pennusta valua! Oksennukselta kuitenkin säästyttiin. Pikkuhiljaa Muusa rauhottui ja alkoi nukkumaan sylissä. Auringon paistaessa syliin, pääsi se viileämpään jalkatilaan ja sinnekin se rauhottui pieni tuhisemaan. 

Matkalla pysähdeltiin muutamia kertoja huoltoasemille, jossa päästiin tutkimaan vähän maailmaa. Ja voi kuinka tomerasti pieni tutkikin. Toisten koirien perässä se tohotti menemään ja kun muut koirat laitettiin autoon, jatkoi se omia tutkimusmatkojaan. Sitä ei haitannut, vaikka me ihmiset kadottiin sen näköpiiristä, kun oli koko maailma edessä. Vähän pelottavan itsenäinen 8-viikkoiseksi pennuksi. O-ou, mihin mä vielä sen kanssa joudun?

Nurmikolla Muusa oli reipas ja iloinen, mutta muut alustat jännitti kovasti. Asfaltille se ei kertakaikkiaan suostunut tulemaan ja huoltoasemien vessojen erilaiset kivilaattalattiat oli niin jänniä, ettei voinut liikahtaakaan, saati häntää nostaa.  Muusa kävi myös Mustissa ja Mirrissä, jossa oli myös jännää. Joskaan sylissäkään ei huvittanut olla, vaan neiti yritti kiivetä olkapään yli pois. Käytin Muusan vaa'alla ja neitonen painoi tasan 5kg eli suunnilleen samoissa mitoissa, kun Piitu oli tuon ikäisenä. 



Ekaa kertaa hihnassa!
Pitkän ja uuvuttavan matkan jälkeen oltiin vihdoin kotona. Muusa oli niin väsynyt, että nukahti pian keskelle lattiaa. Jossain vaiheessa iltaa se heräsi sen verran, että sain sille ruuan annettua ja oli tarkoitus lähteä uloskin, mutta raukkapieni nukahti kuppinsa viereen heti syötyään. Jossain vaiheessa se hivuttautui lähemmäs Piitun petiä ja pian valtasikin sen itselleen. Siellä se tuhisi tyytyväisenä kuuteen saakka. Laskin, että se oli nukkunut täysin sisäsiistinä lähes 10 tuntia! Ihan mieletöntä. Ei sillä vielä kuudeltakaan ollut kiire pissille, sain rauhassa pukea ja laittaa Piitulle hihnan ja sitten pentu syliin ja ulos. Nyt se on ollut meillä tosiaan tämän reilu vuorokauden ja kaikki tarpeet se on tehnyt hienosti ulos. Piitun pentuaikaa muistelin ja se kyllä pissi koko ajan, varmaan kymmenen minuutin välein. Muusa on ihan huikee pentu!

Heti napattiin ensimmäinen seisotuskuva. Muusa oli tosi jännittynyt ja vaikea seisottaa kauniisti, mutta onpahan jotenkin edes. Tästä on hyvä seurata kasvua ja kehitystä.











6 kommenttia:

  1. Ihana Muusa ja sen katse <3 Voin uskoa että on hurmannut sut jo täysin. Onnea yhteiselle taipaleelle!
    Ja ihana tuo vika kuva, jännä miten Piitu heti päästi pennun noin lähelle, Piitusta tulee hyvä isosisko :)

    VastaaPoista
  2. Joo toi katse on jotain niin ihaninta <3 Kiitos :)

    Kävi tuuri, että sain ikuistettua tuon hetken, kun ne tossa kaksistaan makasi. Piitu meni tuohon kyllä itse, kun ei enää kestänyt, että Muusa vaan sai makoilla sen ihanalla pedillä. Varovasti se käpertyi mahdollisimman kauan nukkuvasta pennusta, mutta pentupa ryömi heti lähemmäs. Nappasin kuvan ja lähes saman tien Piitu nousi. Pari kertaa ne on vaan nukkunut noin ja ihan lyhyen aikaa. Mutta ajan kanssa sitten varmasti hakeutuvat molemmat lähekkäin nukkumaan :) Kyllä siitä tulee hyvä isosisko, kunhan vaan hillitsee itsensä. Ei ookaan niin helposti tehty se. Huoh...

    VastaaPoista
  3. On kyllä suloinen Muusa ja varmasti Piitukin oppii arvostamaan kaveria. :) Itse en enää ihan helposti pitäisi vain yhtä koiraa, mikäli olosuhteet vain sallii kaksi samaanaikaan, on koirilla vain niin paljon mukavampaa kahdestaan. Ei Lumeskaan ihan joka hetki arvosta Mestaa, kun se edelleen vähän haluaisi ryövätä Lumekselta kaiken ja leikkii väliin liian rajusti, mutta suurimmalta osin näkyy, miten tyytyväinen ja iloinen Lumes kaverista on ja mietin, että kuinka tylsää ja ikävää sillä ainoana koirana olisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Piitu nyt on Piitu ja arvostaa kyllä, että on leikkikaveri. Tota asioiden jakajaa ei kyllä arvosta pätkääkään. Piitu on kunnon PITS ja kaikki on SEN! Mamma, ruoka, lelut, pedit KAIKKI! :D Ja leikkikaverikin on sen, niin sen kanssa saa ja pitää leikkiä _koko ajan_. Eli ei oo ihan ruusuilla tanssimista tämä, kun saa sitä koko ajan muistutella ja toppuutella. Ja Muusa on vielä niin reipas, ettei sitä pelota vaikka Piitu huitoo jättitassuilla sitä, vaan menee reippaasti nuolemaan korvia ja muuta, jonka Piitu tulkitsee heti leikkiinkutsuksi.. Meidän ulkoilut on lievästi sanoen mielenkiintoisia, kun yks pyörii jaloissa ja yrittää hyppiä Piitun päälle jne.. Mut kyllä tää tästä ?

      Kyllä kaksi koiraa on aina kivempi kuin yksi ja aina tää oli mulla kyllä suunnitelmissa, että kahteen päästään. Luulen, että mun kiintiö on kyllä nyt täys, tää kaks taitaa olla maksimimäärä mulle kerralla. On sitä ihmisellä vaan kaks kättäkin :D

      Poista
    2. Kaksi on hyvä määrä :) Vaikka täytyy myöntää että seurailen pentuelistauksia ja kasvattajien suunnitelmia tulevista yhdistelmistä. Onneksi järki on sanonut tähän asti että kaksi riittää :D

      Dannyn ollessa pentu, joskus väsytti ja meinas mennä hermot kahden koiran kanssa..just noi yhdessä lenkkeilyt jne. Oltiinkin mahdollisimman usein metsässä, missä oli helppoa kulkea :) Vaikka vaikeaa oli välillä, silti Dannyn pentuaika oli ihanaa ja oli ihan parasta seurata miten nauttivat toistensa seurasta, miten hyvin niillä kemiat kohtas jo heti muutaman päivän jälkeen <3 Teilläkin ollut tosi mahtava alku, kiva seurata Piitun ja Muusan yhdessä oloa :)

      Poista
    3. Hahah! Ja toi kun äityy liian pahaks, niin siihen ei oo ku yks lääke. Ja noi puudelit kun jotenkin ihmisillä tuppaa niiiin helposti lisääntymään jostain kumman syystä. Etenkin pienet, kun ne on niin käteviä, eihän yks pieni siinä lisää tunnu ;) Kolmas iso vaatis jo niin isot tilat, että senkään puolesta mulle ei enempää. Nää kaksi menee tässä vielä just ja just, mut kolmas ei mahtuis.

      On noita kyllä ihana seurata, koko ajan menee paremmin ja Piitu on oppinut jo hienosti varomaan pientä ja leikkimään hellemmin <3 Toki paljon on vielä oppimistakin tossa itsensä hillitsemisessä, mut alan uskoo et hyvin tää menee :)

      Poista