13.10.13

Surrur..

Tämmöinen kasa ilmestyi eilen yön pimeinä tunteina meidän lattialle.. Arvaatko mistä?


Surkuhan siinä tuli, mutta kun takkuiset, järvessä uitetut ja pieniä siemeniä täynnä olevat karvatollot tipahteli alas, tunsin myös helpotusta. Ehkä suurin syy tähän päätökseen oli seuraava herra:

Lumipallero Ippe ihan itse.

Ipelle kasvatellaan näyttelyturkkia ja Ippe tuli meille kuukausipuunaukseen, kuten sopimus oli. No jätkäpä oli päässyt niin pahaan takkuun, että itku siinä meinas tulla molemmille, kun niitä yritettiin nyrhiä auki. Loppujen lopuksi jouduin surruttamaan koneella vatsan alta ja saksimaan koloja vähän sinne tänne, kun ei raaskinut koiraa kiusata. Onneksi omistajat antoi luvan ottaa järeemmät aseet käyttöön, niin ei tarvinut koirapoloista kiusata. Näyttelyt saa siis vielä odottaa tätä herraa. Ipen turkin kanssa taisteltiin muutama tunti, joten voimavarat ei enää riittänyt alkaa Piitun jalkoja availemaan. Terrieriä olis suunnitelmissa kasvattaa sille, joten nyt saavat jalkakarvat kasvaa samaa tahtia eli sinänsä pallojen menetys ei haittaa. Paitsi mua, joka rakastin niitä palloja </3

Mut nyt meidän elämä tulee olemaan niiiiin helppoa seuraavat viikot, että tulkaa vaan sateet ja kurakelit, meitä ei muuten haittaa yhtään :) Piitulla lyheni myös hyeenatukka aika reippaasti ja sekin helpottaa, kun pannalla ei ole enää niin paljon turkkia takutettavana.

Nyt täytyy vaan totutella tuohon nakkejalkaan ja se voi hetken kestää...

2 kommenttia:

  1. Mä mietinkin että mitä outoa noissa ulkoilukuvissa oli, mut en sit keksiny et mitä :D Jalat tietysti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha :D Mun mielestä se on niin silmiin pistävää, etten voi käsittää kuinka joku ei huomaa. Ja mieti, ku Lillikää ei huomannu heti ku nähtiin :D Ihan hullua.

      Poista