Nupun treenejä

Ollaan siis kesätauon jälkeen palattu nupun kentälle jälleen aksailemaan. Kaksissa treeneissä olen ehtinyt olla mukana elokuun sairastelun jälkeen, mutta niistä ei ole tullut postailtua aiemmin. Uusi kouluttaja on siellä ja tietysti ensimmäisellä kerralla sai paljon selitellä millainen Piitu on ja mitkä on meidän ongelmia jne.

Ollaan treeneissä tehty keinua, puomia, ja pientä rataa ohjatusti. Itsenäisesti keppejä ja harjoituskontaktiestettä. Puomin ongelma eli takapään heilahtaminen alas puomilta ratkesi kuin itsestään heti ekoissa treeneissä. Kouluttaja asetti targetin maahan ja heti bongasin, että hänpä laittoi sen paljon kauemmaksi kuin minä olen laittanut ja Piituhan meni aivan täydellisesti puomin, eikä takajalat lennähtäneet puomilta alas sivulle. Niin no, kyseessä on iso koira, niin olisihan tämmönen varmaan itsekin pitänyt tajuta.. Mut ei oo kyllä tajunu muut agikouluttajammekaan, että en oo ainoo tauno :D Näin yksinkertainen ratkaisuko sit loppujen lopuksi vaan olikin? Sopii toivoa, että ongelma on kokonaan poistunut, eikä nyt uusi heti kun kirjoitan tästä. Joka tapauksessa Piitu sai itsevarmuutensa puomilla takaisin ja suorittaa esteen nyt vauhdilla pysähtymättä enää ihmettelemään alastulolle, että mitä tässä nyt hältä odotetaankaan.

Takaakiertoharjoitus.

Ekoissa treeneissä tehtiin tämöstä takaakiertoharjotusta. Näyttää helpolta, mut voi pojat et olikin haastavaa meille. Piitu kuumui tästä harjotuksesta tosi kovin ja napsi jälleen käsiä.

Seuraavalla viikolla olikin radassa samanmoinen pätkä, mutta tällä kertaa mentiin edestä päin. Hyvin kuumuttava tämäkin pätkä ja aivan järkkyä napsimista. Loppurataa en edes viitsinyt piirtää, kun ei koskaan sinne asti päästy. Tuo viimenen putkikin (kuvassa vain osittain, este nr. 7.) tehtiin tasan yhden kerran, et jäi semmonen helppo mukava este vikaks.

Rata siis: hyppy, muuri, pituus, 3 hyppyä ja putki. Olis jatkunut vielä olikohan puomilla ja kahdella hypyllä, mut ne nyt sit jäi meiltä kokonaan, kun tänkin pätkän hinkkaamiseen saatiin tuhrantumaan yks sun toinenkin tovi. Ensimmäinen ongelma oli kouluttajalla oleva palkka, joka houkutti niin kovin, että kun kutsuin Piitun ekalle hypylle, pyyhälsi neiti täysiä ohi palkkaa hakemaan. Tajusi alkaa tekemään vasta, kun pilkottiin tehtävä ihan pieniin osiin, este kerrallaan. Loppujen lopuksi päädyttiin siihen, että mä palkkaan kädestä, joka ei tuon napsimisen suhteen ole ollenkaan hyvä juttu. Mut muuten ei oltas saatu oikeen mitään tehtyä.

Näistä toisista treeneistä vielä mainittava, että Piitulla oli todella poikkeavan hyvä työmoodi päällä. Sinänsä huono juttu, että heti jos ei ollut ohjattua tekemistä niin neiti alkoi tylsistyneenä seuraamaan muiden tekemisiä ja keräämään kierroksia, joka aiheuttaa haukkumista. Mutta kontaktia tarjosi paljon ja oli hyperonnellinen kun sai suorittaa edes perusasentoa ja jotain pientä tehtävää vähän väliä.

Nyt kun on edelliset treenit purettu tänne, niin voidaankin suunnata auton nokka kohti seuraavia! Eli eikun nameja pilkkomaan ja menoks -->

Ps. Yritän mahdollisimman piakkoin tutustua ratapiirustusohjelmaan, niin ei tarvitse teidän enää kärsiä näitä painttiraapustuksia :D