Muusapuudeli: Tukka hyvin, kaikki hyvin! Osa 1.

Tukkakoiran tukkaa suositellaan niputettavaksi ja ponnareita vaihdettavaksi noin joka toinen päivä, tai kun ne alkaa näyttää pölyisiltä. Minä en ole mikään himo tukanlaittaja, joten vaihdan Piitun ponnarit max. kerran pesujen välillä. Näin ollen selvitettävääkin yleensä on ja homma on vähän aikaavievempää. Kiireessä tulee joskus mentyä vähän sieltä, missä aita on matalin, mutta pääasia, että koira näkee eteensä. Onneksi tunnen häpeää kulkiessani jossain koiran kanssa, jonka olemus on epäsiisti ja tukka hapsottaa, muuten olisin varmasti vieläkin laiskempi tukanlaitossa.

Mitään järkeähän tuossa lintsauksessa ei ole, koska kun sen vaivan näkee ja laittaa tukan kerralla kunnolla, pysyy se siistinä ja takuttomana useamman päivän. Nopeasti väsätyt "kunhan se näkee"-väkerrykset tuppaavat löystymään jo samana tai viimeistään seuraavana päivänä ja niihin alkaa heti muodostua jäätävät takut. Tyhmästä päästä ja niin edelleen...

Seuraavaksi vähän kuvin havainnollistettua juttua siitä, kuinka homma pitäisi tehdä/kuinka minä sen teen kun panostan kunnolla. Jos jollain villurin omistajalla tulee jotain überhyviä tukanlaittovinkkejä mieleen, niin olen kuulolla.

Lähtötilanne, jossa tukka on selvitetty takuttomaksi (ei pesty ennen).

Tukanlaitossa tarvittavat välineet.

Homma alkaa tietysti turkin selvittämisellä. Loistavana apuna takkujen selvittelyssä toimii CC Ice on Ice-harjausneste ja tätä nykyä (kun ei käydä näyttelyissä ja ei oo enää niin väliä) myös sakset. Karstaan turkin auki ja kampaan sen villakoirakammalla läpi tarkistaakseni ettei mihinkään ole jäänyt takkuja. Kun alan laittamaan tukkaa, on turkin oltava niin selvä, että tiheäpiikkinen jakauskampa menee siitä läpi. Sitten vaan jakauksia tekemään halutun tukkatyylin mukaisesti. Erottelen tukasta haluamani nipun ja Vellus-rasvalla (joka suojaa turkkia kulumiselta) sivelen jakauksen siistiksi, että karvat pysyy omalla puolellaan ja sivelen myös niputettavaan osioon rasvaa. Sitten vaan ponnareita jne..