Manu kävi trimmissä

Manun kesätukka oli jo hieman kasvanut.

Manu oli taas trimmauksen tarpeessa ja päätettiin vetää tällä kertaa vähän lyhyempi kuosi, kun karva kasvaa kuitenkin tosi nopsaan takaisin. On sitten pidempään helpompihoitoinen turkki. Tällä kerralla Manu käyttäytyi jo huomattavasti paremmin kuin viimeksi. Kynnet leikattiin niin, että Manu istui sylissä ja ei se edelleenkään kivaa pojan mielestä ollut, mutta päättäväisyydellä ja vuolaiden kehujen avustuksella hommasta selvittiin paljon helpommin ja nopeammin kuin viimeksi. Kotijoukoille annoin treenausvinkkejä, jolla tehdä kynsienleikkuusta mukava toimenpide. Toivottavasti muistavat treenailla :)

Föönattuna, pää märkänä.

Föönatessakin Manu oli jo vähän paremmin kuin viimeksi, enkä joutunut laittamaan sitä ollenkaan kiinni. Päätin jo ennen Manun tuloa, että pää saa jäädä märäksi, yritän vain tehdä föönauksestakin mukavan kokemuksen. Päätähän Manu ei antanut millään viimeksi föönata, vaikka oli kiinni niin rimpuili niin kovin, että pää jäi osittain märäksi. Nyt föönasin vuolaiden kehujen saattelemana niskaan, korvien taakse asti niin, että Manu kesti sen hyppäämättä takajaloilleen ja rimpuilematta. Melko lähelle päälakea päästiin tällä kertaa jo niin, että Manu pysyi suht rentona. Jos Manu meinasi rimpuilla niin napakasti kielsin ja föönausta jatkettiin föönaten enempi takapäästä, jonka Manu sietää. Ja kehuja sateli kun oltiin kauniisti.Viime kerralla hommat hoidettiin mentaliteetilla, tää nyt on saatava tehtyä niin nyt me vaan tehdään, sanoi koira mitä tahansa. Nyt tein enemmän koiraa kuunnellen, niin että sille jäisi mukavampi kokemus käsittelystä. Toivotaan, että kerta kerralta hommasta tulisi Manulle siedettävämpää. Nyt oli kuitenkin jo edistystä tapahtunut viime kerrtasa ja mitä ilmeisimmin Manulle selvää, ettei temppuilut auta, kun toi ämmä tekee silti ja homma loppuu just ku se sanoo, eikä yhtään ennen.

Konetuksessa Manu oli suht nätisti, pari kertaa kyllä takajalkojen lähistöllä konettaessa murisi mulle silleen kokeilevasti. Ärähdin takasin ja homma jatkui kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Jalkoja siistin saksilla, kun kone on hieman liian kömpelö ja iso pikku jalkojen konetukseen ja kun koirakin selkeästi aristaa jalkojen koskettelua ylipäätään. Kovasti se nyki jalkoja saksittaessakin, mutta saatiin niistä kuitenkin ihan välttävän näköiset. Perfektionisti joutui kyllä ummistamaan silmät monessa kohtaa. Aikaahan saisi kulumaan kaksinkertaisesti jos haluaisin lopputuloksesta omaa silmää miellyttävän. Omistaja on kuitenkin sellainen fiskarssien käyttäjä, jolle ei niin väliä miltä koira näyttää, joten annoin olla. Pään saksiminenkaan ei ole kyllä helpoimmasta päästä. En vaan saa siitä nättiä millään. Jos minä saisin päättää, niin ajelisin koneella koko naaman, mutta omistaja haluaa että naamassa on vähän pidempää karvaa. Joten saksilla lyhennetään ja jälki on sen mukaista. Koira ei myöskää erityisesti naaman(kaan) käsittelystä pidä ja yrittää koko aan kääntää päätä johonkin suuntaan. Viiksikarvoja saksittaessa se nyrpistelee nenäänsä, joka sekin tuo mukavan mausteensa hommaan.

Lopputulos näytti tältä.

Suurin ongelma meillä kuitenkin oli tällä(kin) kertaa se, että Manu ei halua seistä. Se lössähti koko ajan makaamaan ja jossain vaiheessa seisominen oli niikin kurjaa, että kun nostin sitä vatsan alta ja rinnan alta niin jalat on ja pysyi eteenpäin ojennettuina, enkä saanut koiraa seisomaan. Trimmaa siitä sitten mahan alta -.- No, saatiin me homma loppujen lopuksi kutakuinkin suritettua. Ihan niin siistiä jälkeä ei tainnut tulla kuin viime kerralla, mutta välttäköön kotikoiralla. Yritin olla nopea tällä kertaa, kun Ippe oli ekaa kertaa elämässään yksin kotona trimmauksen ajan, ettei raukka joutuisi niin pitkään olemaan. Sainkin Manun valmiiksi ennätysajassa, pesuineen päivineen meni yhteensä reilu 2h!

Manun hymy on valloittava, eikö? :D