Voihan itku!

Eilen alkoi meidän agilityilyt vihdoin. Aiemmat pelot olivat aiheellisia, koska tilanne osoittautui vieläkin pahemmaksi. Enpä olisi uskonut meneväni agilitykentälle itkemään, mutta niin vain menin. Ei siitä tullut yhtään mitään. Ei me voida treenata Flow-ystävän kanssa samassa ryhmässä. Mulla ja varmasti monilla muillakin on sellainen käsitys, että oman ihmisen pitäisi olla koiralle se ykkösjuttu, mutta mä voisin olla vaikka kävelevä sirkus ja mä olisin silti tylsempi kuin tuo pieni paimenkoira. Flow on Piitulle pakkomielle ja siitä tuli jo autossa ihan sekopää. Kun päästiin autosta ulos, ei tietoakaan, että koira olisi mua edes vilkassut. En voinut jäädä odottelemaan kontaktia, koska oltais myöhästytty treeneistä ja tuskin edes olisin sitä saanut ennen kuin joskus tuntien päästä. Oli vaan mentävä Flown perään kentälle hulluna vetävän koiran kanssa. Tosi lupaava alku.

Kentällä sitten Piitu vaan kiskoi koko ajan Flown luo. Yritin kiinnittää huomion itseeni nameilla, lelulla, innostamalla äänellä ja liikkeellä, ja alkuun pari kertaa sainkin sen huomion itseeni hetkeksi kerrallaan. Sitten katosi mielenkiinto lelua kohtaan täysin ja pikkuhiljaa myös nameja kohtaan. Pari kertaa saatiin tehtyä siivekkeen takaakiertoa, jota oli määrä itsenäisesti harjoitella. Siihen se sit jäikin. Mitään ei voitu tehdä sen kanssa, loppujen lopuksi oltiin itsenäisten treenihetkien ajan vaan kyykyssä maassa, jolloin yritin blokata Piitun katsekontaktin Flowhun ja se yritti kaikkensa kurkkia mun ohi Flowta. Ja vinkui, haukkui kimeesti, läähätti ja hyvä ettei tärissykin vielä. 

Omalla vuorolla tehtiin putkea, suoraa, mutkaa ja takaa leikaten myös ekan kerran. Ne sujui hienosti ja namikuppi veti puoleensa niin, että aina saatiin koira hyvin kiinni. Kunnes Piitu tajusi, että hänhän on vapaa ja kirmasi täysillä kentän toiseen laitaan Flown luokse riekkumaan. Hain neidin takaisin, mutta pääsihän se vielä toistekin sinne karkaamaan. Sitä ei kiinnostanut kukaan muu kentällä, vaan Flown imu oli aivan valtava. 

Tehtiin myös pussia siten, että mentiin sitä ns. jonossa vuorotellen kaikki koirakot suht lähellä toisiaan. Tiesin, että meidän tilanne vaan pahenee, kun joudutaan menemään lähemmäs Flowta ja pahenihan se tosiaan niin, että joka kerta pussin suulta ulos tultuaan Piitu karkasi Flown luokse. Pussin suulla oli kaksi ihmistä, eikä kumpikaan saanut ovelasti käsien ohi livahtavaa puudelia kiinni. Se jopa osasi jarruttaa oikeassa kohdassa ja väistää käsiä, ettei mikään estä sen menoa ihanan Flown luokse. Sit laitettiin sille hihna ja siltikin se pääsi vielä kahdesti livahtamaan karkuun ennen kuin viimeisella kerralla se saatiin kiinni heti. Hienoa, nyt koira oppi sen, että mun luota voi vaan lähteä. Pilattiinko tässä nyt meidän koko agiura? 

Hieman on epätoivoiset fiilikset nyt. Lopettaako koko homma? Hakeutuako toisen puljun asiakkaaksi? Vai yrittääkö saada jotain ryhmävaihdossysteemiä? Käytännössä tällöin Flow joutuisi vaihtamaan jo melko täynnä olevaan alkeisryhmään ja me jäätäis pentuihin. Mut onko oikein, että kaveri vaihtaa ryhmää, jos mulla on koirani kanssa ongelma? Onko sekin jo ongelma, että Flow emäntineen matkustaa treenipaikalle samassa autossa mun kyydillä? Pitääkö mun evätä kaverilta myös kyyti treeneihin, koska mulla on ongelma? 

Mut se nyt on ihan selvä, että mä en aio mennä sinne toista kertaa itkemään enää. Agilityn piti olla meille molemmille se juttu, josta nautitaan hurjan paljon ja se olis meille molemmille ihan superhauskaa. Mut mä en saa tämmöisenään tuolta mitään irti, eikä mua lohduta se, että se EHKÄ joskus tosta paranee ja siedättyy Flowhun. Se ei välttämättä parane tosta mihinkään ja Piitulla alkaa hetkenä minä hyvänsä juoksut, joka tarkoittaa treenitaukoa ja heinäkuussa ei ole treenejä ollenkaan. Aloittaisinko joka kerta itkien tuon saman työn tauon jälkeen? Vastaus: en todellakaan. 

Jännää tässä on se, että kaikki katsoo vaan haavi auki ja ihmettelee kuinka tuo koira voi olla tollanen. Niin minäkin. En oo koskaan nähnyt tai kuullut kenenkään koiran käyttäytyvän vastaavasti. Ja outoa on myös se, kun Flow ei edes tykkää Piitusta, ei se välitä siitä ollenkaan ja nytkin saattoi ärähtäen komentaa sitä pois, kun tuli luo. Mut Piitu palkkautuu KAIKESTA reaktiosta, jonka se Flowlta saa ja se kannustaa sitä jatkamaan sitä älytöntä riekkumista. Luulin tietäväni koirista jotain, kun Piitua olin hankkimassa, mutta joka päivä mä vaan tajuan entistä paremmin, etten mä ole tiennyt koirista yhtään mitään. Piitu on mysteeri, jonka kanssa vaan elämällä oppii. Tässä kohtaa mun taidot loppuu, mä en tiedä mitä mä tolle ongelmalle tekisin. Mutta eipä näytä tietävän kukaan muukaan..