16.6.12

Taitava Piitu!

Ollaan vietetty ihana päivä! Nautittu auringosta ulkoillen, sisällä nukuttu lähinnä. Piitu on ollut tosi väsynyt aina ulkoilun jälkeen vaikkei nyt mitään hirmusia aikoja olla oltu, noin puolisen tuntia tai vähän enempi tai vähempi kerrallaan vaan. Ja kuitenkin aina saa olla vapaana, edetty ollaan vaan pieniä matkoja tai sitten menty vaan tohon takapihalle ja leikitty ja istuskeltu vaan siinä. En tiedä sitten onko vielä eilisestä ja lyhyestä yöstä johtuvaa vai onko tää sitä, et kun en oo ite mikään kauhee hösääjätyyppi, et oon täällä kotona aika rauhaksiin niin käytös peilautuis siitä. No ehkä aika näyttää. Tietty päivällä oli tosi kuuma, että sekin voi osaltaan vaikuttaa.

Lempipaikka. Tässä Piitu nukkui myös ensimmäisen yönsä.

Mukavaa se oli nukkua myös mamin jalkojen välissä. (onks mä muka oikeesti noin läski? :S)


Sohvatyynyn päällä uneksittiin varmaan maitobaarista. Suusta kuului vain lutkutusääniä. :D Huom. Peti vieressä ei edelleenkään kelpa...

Vähän ollaan kuitenkin ehditty leikin varjolla jo temppuilemaankin, sillä... Mun pikku puudelini osaa jo istua käskystä!!! Viisas pieni tyttö. Myöskin nyt iltasella testailin useempaan otteeseen ulkona huutaa sitä nimeltä ja se tuli joka kerta ihan täysiä. Nimikin alkaa jo hahmottua siis neidin päässä, wau!

Ihana Nipsu!

Piitu ja Nipsu



"Näin hienosti mä istun!" Typy tuli seuraamaan mun kahvinkeittoa.

Lintuu! Ulkona kyselin "missä lintu?", niin kyllä lähti etsimään ja voi sitä riemua, kun se parin metrin päästä löytyi! :)
 Aamusta ulkoilun jälkeen Piitu sai tutustua Ristoon. Alkuun ihmeteltiin makuupaikalta, mutta pian oli pakko mennä lähemmäs. Vähän arvelluttava tyyppi, pyytääkö leikkiin vai peruuttaako kauemmas. Komensin leikkiyrityksiä ja liiallista innostusta ja tosi nopeesti Piitu ymmärsi, että Riston kanssa ollaan rauhassa. Eipä se oo enää loppupäivästä kiinnostanu, vaikka pomppisi vierestä ohi. Koko päivän ovat olleet tässä samassa tilassa ja Risto pomppinut ihan nenänkin edestä useaan otteeseen, eikä Piitu regoi yleensä kuin korkeintaan päätä nostamalla. Piituhan on jo kasvattajalla tottunut kaneihin, kun siellä niitä on kuusi. Kaksi ranskanluppaa siinä oli jatkuvasti pihassa pentujen kanssa vapaana. Siellä ei pennut vaan erityisesti kaneja kunnioittanut, vaan vähän rajustikin rakasti välillä. Toki kasvattaja pyrki kyllä puuttumaan tilanteisiin.

Piitu ja Risto.

<3
Mulla on niiin hieno pieni koira!

4 kommenttia:

  1. Hitsi, ei pitäis tulla kattoon pentukuvia! Tulee pentukuume, vaikka meille ei todellakaan mahdu yhtään koiraa tähän taloon lisää. Tuo ykskin on jo melkeen liikaa, se saa aivan liian vähän huomiota osakseen. Onneks meillä on nyt ihana naapuri, joka juokseen Hukan kans lenkkejä muutaman kerran viikossa. :)

    Piitu on kyllä suloinen. Ja kyllä nuo villikset vaan oppii, Hukkakin oppi pentuna tosi nopeasti istumiset ja luoksetulemiset ja sisäsiistiksikin nopeasti. Oppis se vieläkin, kun vaan ehtis sen kans treenata enemmän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu kyllä on aivan helmi rotuvalinta tämä, täytyy sanoa! Pentukuvat on kyllä pahimpia, aiheuttaa aivan takuuvarmasti oireita :P

      Hienoa, että Hukalla on aktiivinen lenkittäjä. Lapsiperheessä kun varmasti kiirettä pitää. Terkkuja Hukalle! <3

      Poista
  2. Tosi hyvä kyl et tulevat Riston kanssa hyvin toimeen :) Ja nää kuvat on kyl niin ihania, tai siis kun tulee sellanen fiilis kaveri tiukkaan haliotteeseen kun on niin sulonen :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on ihan rutistettavaa sorttia, niin seurakoira, aina kyljessä kiinni tai änkeemässä syliin. Mikä on tietysti ihan kiva, kun tyypistä tulee jossain kohtaa sellanen vähempi syliinmahtuva :D

      Poista