6.1.17

Astetta kurjempi vuoden aloitus


Meitä taas arpaonni suosi vaihteeksi, nimittäin sairauksien suhteen. Viime viikon torstaina rapsuttelin Muusan vatsaa ja yhtäkkiä tunsin kovan palluran nisän vieressä. Koiraa ei häirinnyt, vaikka kuinka pyörittelin, joten kipeä se ei ollut. Pallura oli pieni, noin pikkurillinpään kokoinen ja kova. Huoli heräsi toki heti, että se on kasvain. Varasinkin heti seuraavalle päivälle ajan eläinlääkärille.

Lääkärin ilme paljasti heti huonot uutiset, kun hänen sormensa osuivat pattiin. Kasvainhan se oli. Muusalta tutkittiin imusolmukkeet ja kuvattiin keuhkot etäpesäkkeiden varalta. Imusolmukkeet olivat siistit, eikä keuhkokuvissa näkynyt mitään ylimääräistä. Sovittiin maanantaille soittoaika leikkaavan lääkärin kanssa. Viikonloppu olisi sitten aikaa miettiä steriloidaanko Muusa leikkauksen yhteydessä vaiko ei. Olin jo ennen lääkärikäyntiä ollut vahvasti sitä mieltä, että ehdottomasti Muusa sterkataan, ei epäilystäkään. Tutkiva ell ei kuitenkaan ollut täysin ehdottomasti sterkkauksen kannalla, toki siitä puhuttiin ja sanottiin että yleensä niin tehdään. Päätös oli kuitenkin yksin mun. Tämä sai mut hieman epäröimään ja ajatukset heittelivätkin viikonlopun aikana laidasta laitaan.

Salaa olin pyöritellyt aiemmin mielessä ajatusta Muusan astutuksesta jossain vaiheessa. Mun mielestä Muusalla olisi ollut rodulle annettavaa paljonkin, etenkin luonteensa puolesta. Liikaa olen nähnyt huonoluonteisia isovilloja ja Muusassa on niin paljon hyvää, sellaisia piirteitä, joita seurakoirassa mielestäni kuuluu olla. Myös Muusan rakenne on terve ja liioittelematon, terveystulokset hyvät. Ja onhan se pirun nätti koira. En kyllä tiedä olisiko musta koskaan ollut mihinkään pennutusprojektiin tai olisiko Muusalle edes löytynyt sopivaa urosta. Mutta se mahdollisuus oli olemassa. Joskus mietin jo, että Muusan pennut olisi nimetty kreikkalaisen mytologian mukaan yhdeksäksi muusaksi (Kalliope, Euterpe, Kleio, Erato, Melpomene, Polyhymnia, Terpsikhore, Thaleia, Urania). Haaveilin myös, että olisin jättänyt itselleni yhden urospennun. Mutta eipä tarvitse enää miettiä uskaltaisinko ryhtyä siihen projektiin tai löytäisinkö sopivaa urosta. Järki voitti ja ilmoitin maanantaina lääkärille, että Muusa steriloidaan myös.

Nisäkasvaimet ovat hormonaalisia ja jokainen juoksu aiheuttaisi koirassa hormonimuutoksia, jotka voisivat saada kasvaimet uusimaan. Pennutus olisi ollut kunnon hormonimyrsky koiralle, joten en todellakaan uskaltaisi ottaa sitä riskiä, että sen takia alkaisi syöpä riehua koiran kehossa. Ja kun mietin sitä, että ottaisinko itse pentua, jonka emällä on todettu/leikattu nisäkasvain, niin tuskinpa. Olisipa siinä sitten ollut hieman helisemässä, kun pennut jää käsiin.

Sterilointi oli ennen kaikkea järkiratkaisu. Se oli paras tehdä nyt samalla, kun jokatapauksessa leikataan, niin ei tarvitse erillisiä leikkauksia tehdä, jos olisi myöhemmin tullut toisiin aatoksiin ja halunnutkin sterkata. Vaikka tulikin kaksi erillistä haavaa, niin silti ne menevät kätevästi samalla nukutuksella, samalla toipumisajalla yms.

Valmiina leikkaukseen 4.1.17.

Leikkausaika saatiin nopesti jo keskiviikoksi. Leikkaus itsessään meni hyvin. Yllärinä Muusalta löytyi intuboitaessa paha nielurisatulehdus, nielurisat olivat ihan verestävät. Muusa ei ole oireillut näitä mitenkään, ties kuinka kauan ovat olleet tulehtuneet. Voi, kun ne osaisi puhua! Olisi tämäkin hoidettu jo aiemmin. Mutta pääasia, että nyt löytyi ja hoidetaan pois. Muusalle määrättiin tulehdukseen antibiootti-kuuri. Lisäksi on kahta eri kipulääkettä, toinen kuurina, toinen tarvittaessa.

Muusa on toipunut leikkauksesta kyllä tähän mennessä todella hienosti. Keskiviikkona oli leikkaus ja tänään se on ollut jo tosi pirtsakka, ulkonakin katseli mua siihen malliin, että juoksemaan olisi pitänyt päästä. Kaksi viikkoa on nyt kuitenkin äkilliset liikkeet kielletty ja ulkoilu tapahtuu hihnassa. Riekkumisen hillitseminen tuleekin olemaan ehdottomasti vaikein osuus tässä toipumisajassa.

Tyyppi ihan töttöröö leikkauksen jälkeen kotona.


Haavat Muusalla on todella siistit, eikä juurikaan eritä, joten tuskin tarvitsee kovin kauaa edes enää niitä suojata. Muusa ei ole onneksi hirveän kiinnostunut haavoista, eikä yritä kauheasti niitä nuolla. Muutaman kerran toki on yrittänyt, mutta uskoo heti kun kieltää. Onneksi tuli tähän nyt kolme vapaapäivää, niin pystyn hyvin vahtimaan sitä, eikä tarvitse pitää mitään kaulureita tms. Muusa olikin eilen ihan hukassa, kun pistin sille tötterön päähän ja lähdin töihin. Raukkapieni oli seissyt paikallaan kolme tuntia, eikä mieheni yrityksistä huolimatta ollut suostunut edes istumaan, saati makaamaan. Lopulta mies otti tötterön pois ja vahti sitä siihen saakka, että tulin töistä.

Onneksi on ihania ystäviä olemassa! Sain Muusalle tosi nopeasti lainaan sekä puhallettavan kaulurin, että haavansuojapuvun. Puhallettavan kaulurin kanssa Muusa nukkuikin rennosti viime yön. Kohta pääsemme testaamaan myös suojapukua.






Leikkaushaavat vuorokausi leikkauksen jälkeen. 

Ensimmäinen sidontaräpellys. Kylläpä olikin haastavaa, etenkin ilman haavateippiä.


Nyt sitten otetaan vaan rauhassa ja toivutaan leikkauksesta. Sitten entistä ehompana treenaamaan ja toivottavasti pian myös kisaamaan pikku mussukan kanssa. Toivotaan vaan, ettei kasvain uusi. Jatkuvaa tarkkailua tulee vaatimaan läpi elämän, mutta turha murehtia etukäteen, vaan eletään hetkessä ja toivotaan parasta.




10 kommenttia:

  1. Voi kökkö! :( Paranemisia ja hyviä vointeja Muusalle!

    Mä oon käynyt kasvattajan peruskurssin, keksinyt itselleni kennel-nimen ja nimet useammallekin pentueelle - mutta en ainakaan tällätietoa tuu omistamaan muita kuin uroksia, joten mun haaveilu on vielä kaukaisempaa kuin mitä sulla oli pienet pohdinnat... :D Jos saa vähän huumoria laittaa tähän loppuun ikävästä aiheesta huolimatta. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :)
      Heh, hyvä se on haaveita olla. Kävis elämä muuten tylsäksi :D Kyllä mullakin oli suunnitelmissa tälle vuodelle käydä se kasvattajan peruskurssi. Nyt en kyllä tiiä enää huvittaako.. Ehkä joskus, mut tuskin ihan heti tulee mentyä.

      Aikanaan gerbiilipoikueita tuli kans suunniteltua ja nimiä oli vaikka kuinka monille poikueille. Koskaan kumminkaan yhtäkään poikuetta tullu tehtyä ja nyt gerbiiliharrastus on jäänytkin ihan kokonaan muutama vuosi sitten, kun viimeisistä aika jätti. AIka aikaansa kutakin.. Tosin koirat asia erikseen ja hepat :P

      Poista
  2. Voi Muusa...pikaista paranemista ja hirmusti tsemppiä teille molemmille :*

    VastaaPoista
  3. Höh, harmi että ei ikinä nähdä Muusan lapsia :/ Mutta noi nisäkasvaimet on kyllä harmillisia, Muusakin on vielä niin nuori. Toivottavasti ei nyt leikkauttamisen myötä niistä sitten tule suurempaa riesaa, tuppaavat tosiaan uusiutumaan herkästi.

    Asiasta viidenteen, oletteko menossa lägin kisoihin reilu viikon päästä? Itse sain vihdoin itseäni niskasta kiinni ja ostin meille lisenssin ja nyt näyttää siltä että debytoidaan (ja ehkä samalla haudataan?) agility-uramme Lohjan kisoissa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep. Toivotaan, että pysyvät nyt poissa...

      Mulla on vielä vähän auki toi kisapäivä. Haluisin tulla, mut en tiedä ehdinkö. Oon menossa illalla Apulannan Jäähallikeikalle ja pitäis tarkistaa noi aikataulut, et ehdittäiskö kisata ensin. Mentäs kumminkin vaan hyppäri ja se on vikana tietty.. Jokatapauksessa varmaan tuun hallilla kyllä käymään kattoo aamun ratoja :) Olis kiva kyllä nähdä teitä radalla! Olikoha huomenna vika ilmopäivä, täytyy pistää selvittäen että kerkiin vielä ilmoomaan jos aikataulut natsaa :P

      Poista
    2. Ok. Me ollaan menossa vaan hyppärille, kun meillä ei vielä oikein ole kontaktit kasassa. Varsinkin keinulla Paddingtonin mielestä kuuluu demonstroida lentotaitoja...
      Huomenna on vika ilmo, että on sulla tässä reilu vuorokausi vielä aikaa miettiä :')

      Poista
    3. No voihan hitsi! En mä kyllä uskalla riskeeraa, täytyy jättää nää kisat välistä :( Pitäs nyt kyllä katsella tota kisakalenteria ja joitakin sopivia kisoja valkata ennen noita Lägin maaliskuun kisoja, joihin nyt ainakin oon menossa. Mut jos ei törmätä näissä tammikuun kisoissa, niin toivottavasti monissa muissa :) Aina ilo katsoa isovilloja radalla. Tsemppiä teille koitokseen!

      Poista
  4. Heippa! Voi miten harmittava asia teille tapahtui. Pääasia kuitenkin on, että Muusa on nyt terve. :) Mukavaa kevättalvea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, sehän se on pääasia. Kiitos samoin teille! :)

      Poista