Juhannus

Näin kuukausi jälkikäteen muutama sana ja kuva juhannuksesta. Vietettiin sitä jälleen landella Minnilässä, kuten vuosikaudet on jo ollut tapana. Reissu on ihana, mutta samalla aina myös kamala. Tämä juhannus oli erityisen levoton ihmisten mennessä ja tullessa jatkuvasti. Porukkaa lappasi, tuttuja ja vähemmän tuttuja ihmisiä tuli ja meni koko ajan. Koirat stressasi, minä stressasin. Päätin, että ensi vuonna yksi yö riittää. Niin on kaikille kivempi. Toinen päivä oli selvästi liikaa ja pienen pieni koira oli aivan rättiväsynyt ja viimeinen vieras oli liikaa. Pöhisytti ja jännitti. Siihen asti kaikki oli ollut niin ihania. Mutta kun raja tulee vastaan, se vain tulee. Ensi kerralla minä olen viisaampi ja tarjoan koirille mahdollisuuden olla kotona ja levätä rauhassa. Vieraassa paikassa ne eivät osaa rauhottua ja seuraavat minua huolissaan minne menenkin. Hetken istahtaminen ja koirat painuu huokaisten levolle, joko nyt? Mutta ei, hetken päästä on jälleen noustava minun perään. Tuollaisesta reissusta palutuminen vaatii aina parin päivän totaalilevon. Niin tälläkin kertaa. Pitkän levon jälkeen koirat alkoivat taas olla omia itsejään ja päästiin palaamaan normaaliin elämänrytmiin. 

Tänä juhannuksena meitä helli ihanan lämmin sää, joka mahdollisti sen, että päästiin uimaan. Muusa tarvitsee aina alkuun vähän rohkaistusta ja saattajan, jotta menee uimaan. Nyt autoin sitä löytämään oikean uintiasennon kannattelemalla liivistä ja painamalla etuosaa hieman alas. Tämän jälkeen Muusasta kuoriutui kunnon vesipeto, eikä se malttanut lähteä vedestä lainkaan pois ennen kuin se tärisi kylmästä. Pieni hurjapää uskaltautui jopa hyppäämään laiturilta pallon perään! 

Piitun mielestä parasta landella on ihana vinkuva siili-lelu, joka toimii myös Minnin vauvana valeraskauksien aikana :D

Parasta on myös, kun saa melkein koko ajan olla ulkona :) 

Piitun ja Muusan kesävinkit

1. Vilvoittaudu luonnonvesissä

Helteisinä kesäpäivinä tytöt saavat vilvoittautua mm. lähilammessa, joka on kävelymatkan päässä. Oikein kuumana päivänä välttelemme kuumalla asfaltilla kävelyä ja hurautamme matkan autolla. Hyvät uimaliivit auttavat oikean uintiasennon löytymisessä.

Pitkän hellejakson jälkeen kannattaa pysyä kuulolla sinilevävaroituksista. Viime viikolla kuulin jo ensimmäisen..

2. Ajoita lenkit ja harrastukset viileämpään aikaan päivästä

Koiralle lämpöhalvaus on kesän ehkä suurin uhka. Liian paljon kuulee tarinoita autoon jätetyistä koirista tai muissa tilanteissa lämpöhalvauksen saaneista koirista. Meillä lenkit tehdään illalla vasta kun ilma alkaa viiletä, päivällä käydään vain metsässä tarpeilla. Kauppareissujen ajaksi koirat jäävät yleensä kotiin.

Vaikka meillä on mukavan viileä halli myös näin kesällä, niin treeniajankohtaa kannattaa miettiä tarkkaan ihan jo senkin takia, että koira on jokatapauksessa myös lämmiteltävä ja jäähdyteltävä. Treeneihin lähtiessä kannattaa myös miettiä, missä koira odottaa omaa treenivuoroaan. Autossa? Saako auton varjoon? Luukut auki? jne.. Meillä on autossa lukittava koiraveräjä ja näin ollen auton takaluukun saa pidettyä kokonaan auki, joka on kyllä ihan ehdoton juttu.

3. Muista herkutella

Hellepäivänä koirille maistuu erilaiset jäiset herkut mm. jäiset raakaluut ja koirien mehujäät. Koirien mehujään voi tehdä vaikka tyhjään maitotölkkiin ja tarjoilla koiralle tölkkeineen päivineen, jolloin sillä riittää pidempään puuhasteltavaa tölkin parissa. Eikä muuten läähätytä! Mehujää on erinomainen keino huolehtia koiran riittävästä nesteytyksestä kuumana päivänä.

Ps. Viilentää muuten niin tehokkaasti, että vähän vähemmän helteisenä päivänä meillä syötiin näitä täristen. Pienempi annos esim. jugurttipurkkiin jäädytetty herkku voisi olla sopiva vähemmillä lämpöasteilla

4. Varaudu kesän vaaroihin

Kesä on ihanaa aikaa, mutta tuo mukanaan myös ikäviä asioita. Koiraa uhkaa luonnossa liikkuessa esim. käärmeet, ampiaiset ja punkit. On hyvä varautua kyypakkauksella ampiaisen pistoksiin. Kyyn puremaan kyypakkausta ei nykyään enää suositella, ellei hengitystiet ole vaarassa turvota umpeen. Hätävarana toimii siis kuitenkin myös kyyn puremiin.

Punkkeihin on monenlaisia eri torjuntakeinoja kuten, myrkkyliuoksia, -pantoja ja tabletteja. Toiset uskoo valkosipulin voimaan. Meillä on aikaisempina vuosina kokeiltu Kyolic-valkosipulivalmistetta, josta ei ollut minkäänlaista hyötyä. Viime kesänä laitoin molemmille koirille Effipro-liuokset niskaan ja se olikin oikein toimiva ratkaisu. Tänä kesänä riesanamme on ollut vain muutama punkki, jotka tuli suurin osa juhannusreissulta eli ei kotihuudeilta. Jos punkit eivät tee suurta kansanryntäystä, niin vietämme myrkyttömän kesän.

5. Elä kuin viimeistä kesäpäivää 

Suomen kesä on lyhyt ja ilmoista ei koskaan tiedä. Kannattaa siis elää täysillä ja nauttia lämpimistä keleistä. Uida ja syödä jätskiä. Käydä uusissa paikoissa ja tavata ystäviä. Ja ennen kaikkea rentoutua ja elää hetkessä niin kuin rakkaat koirammekin tekevät!

Ihanaa kesää kaikille lukijoille! :) 

Onni on terve koira

Muusa kävi virallisissa terveystarkeissa toukokuun alussa ja parempia tuloksia ei olisi voinut toivoa. Lonkkakuvista olin aika varma, että C:ksi lausutaan, mutta B:t sieltä tuli. Näiden tulosten puolesta voidaan ainakin agilityä huoletta jatkaa. Hyppyhaluttomuutta Muusalla ei ole nyt keväällä ilmennyt lainkaan. Syytä siihen voin siis edelleen vain arvailla, mutta ainakin olen onnistunut pitämään meidän omatoimitreenit tarpeeksi lyhyinä ja helppoina, ettei Muusa ole päässyt kyllästymään/turhautumaan/väsymään ainakaan. Näillä jatketaan ainakin elokuun loppuun. 

Linkki koiranettiin.

Nukkuva sammakko odottamassa röntgeniin pääsyä.

Piitulla on ollut tässä kevään mittaan useampi ripuli, jotka oli ihan täysin mun aiheuttamia. Piitu on hyvin herkkävatsaisnen, mutta aina välillä tuppaan unohtamaan kuinka herkkävatsainen se onkaan. Koirat on syöneet jonkin aikaa nappulan ohella lihana possua, joka on sopinut molemmille hyvin. Piitun kanssa pitäisi vaan muistaa, että jos on muutama nappulapäivä ja otetaan se tuttu ja turvallinen liha taas kuvioon, niin totuttaminen pitää aloittaa taas alusta, pienillä määrillä. Parikin kertaa tein saman virheen, että Piitu sai liikaa kerralla, eikä maitohappobakteeritkaan auttaneet. Sitten oltiin taas riisi-piimä-mhb-aterioilla hetki ja pikkuhiljaa palailtiin normaaliin. Erehdyin myös antamaan peuran raakaluuta, enkä vahtinut paljonko nuo niitä söivät ja yhtäkkiä havahduin siihen, että hei ne on vetäneet ihan järkyn määrän. Myöhäistä, molemmilla vatsa sekaisin. Näistä ripuleista Piitu otti vähän isommin takapakkia sitten ja siltä lähti lihasta ja se laihtuikin aika reippaasti. 

Piitu kävi viime kuussa osteopaatilla ja kerroin mun sössimisestä ja, että vähän huolettaa nyt sen paino ja kaikki. Osteopaatin mielestä Piitu oli kaikinpuolin hyvässä kunnossa, joskaan yhtään ei toki saisi enää laihtua. Olipa huojentavaa kuulla se asiantuntijan suusta, että koira voi hyvin, kun kaveritkin oli jo vähän kauhistelleet Piitun laihtumista. Lihasten katoon osteopaatti veikkasi kyllä ennemminkin syyksi sitä, että Piitu on nyt metsästysretkiensä vuoksi saanut juosta vähemmän vapaana, eikä niinkään näitä ripuleita. Ihan loogista, kun näin jälkeenpän miettii. Nyt vahingosta viisastuneena olen ollut ruokinnan suhteen tarkka ja antanut vähän ekstraakin Piitulle. Lihaksia yritetään saada takaisin monipuolisella liikunnalla. 

Piitu on sellainen stressikoira, sanoi osteopaattikin. Mutta hieno stressikoira, joka voi todella hyvin. Piitu antoi osteopaatin hienosti hoitaakin taas, vaikka sitä jännitti todella paljon. Varmuuden vuoksi laitettiin sille kuonokoppa ja se tuntui rauhoittavan Piitua selvästi. Agilityharrastus on kuulemma tuonut Piitulle paljon itsevarmuutta lisää ja tekee koiralle todella hyvää. Osteopaatti kehoitti jatkamaan samaan malliin ja lähteä kisaamaan. Syksyllä mennään taas seuraavan kerran käsittelyyn. Osteopaatin toive oli, että ainakin ennen kisaamaan lähtöä olisi hyvä tsekata koira. Tosin ehkä emme vielä kisaa tämän vuoden puolella kumminkaan... Aika näyttää.