3.9.15

Toinen osteopaattikäynti


Piitu kävi toisen kerran osteopaatin käsittelyssä tällä viikolla. Osteopaatin omat koirat ottivat meidät vastaan haukkuen, josta johtuen Piitu saapui paikalle hyvin jännittyneenä ja pelokkaana. Itseäni toki harmitti tämä, joka todennäköisesti vain lisäsi Piitun jännitystä. Kesti tovin ennen kuin Piitu pystyi rentoutumaan. Alkuun se ei olisi millään suostunut päästämään osteopaattia takapäähän, mutta asettui kuitenkin ja antoi käsitellä, joskin oli hyvin jännittynyt. Osteopaatti kuitenkin sanoi, että Piitu rentoutui nopeammin kuin viimeksi ja koko olemus oli jo kuin eri koiran. Itse en tuota niinkään huomannut. Edistystä on kuulemma tosiaan tapahtunut ja koira voi hyvin, joskin koiran syvät lihakset kaipaavat edelleen vahvistusta.

Piituhan ei ole oireillut nyt kesällä enää muutoin kuin peitsaamalla. Hihnakävelyssä Piitu peitsaa lähes koko ajan, mutta vapaana ollessaan vähemmän. Kysyinkin toki huolestuneena tuosta peitsauksesta osteopaatilta. Hänen mukaansa se on ns. normaalia, aina ei ole kyse jumeista. Piitun kohdalla siitä ei tarvitse huolestua, jos se kuitenkin vapaana ollessaan ravaa ja sen saa ravaamaan hihnassa juoksemalla vierellä.


Kysyin myös hieronnasta. Piitua kun ei ole hierottu tuon tammikuisen epilepsiakohtauksen jälkeen ja koska se on herkästi jumiutuva koira, olen pohtinut josko ottaisin hierojaan kuitenkin yhteyttä taas. Hieroja kieltäytyi enää hieromasta Piitua kuultuaan epilepsiakohtauksesta, mutta sanoi myös, että jos koen, että hieronnasta saatava hyöty on suurempi kuin epilepsian tuoma riski, hän voi harkita asiaa uudelleen. Osteopaatti oli kuitenkin vakaasti sitä mieltä, että Piitu ei hyödy hieronnasta. Piitun ongelmat ovat niin kokonaisvaltaisia, kaikki vaikuttaa kaikkeen, sen epävarmuus ja väärä tapa käyttää kroppaa jne. Hieronta toisi vain hetkellistä helpotusta. Ennemminkin koira täytyy avata rangan ja selkäytimen kautta, kuten osteopaatti teki. Jätän siispä ajatuksen hieronnasta ja jatketaan osteopatialla.

Puhuimme myös paljon Piitun epävarmuudesta ja vieraiden ihmisten pelosta. Osteopaatti kehotti leikkimään paljon itsetuntoa vahvistavia leikkejä, saalisleikkejä, joissa Piitu saa voittaa jne. Ihan hyviä vinkkejä, mutta ei sinällään mitään uutta. Hän ehdotti myös, että pallon vaihtaisi narupalloon, koska suun läheltä leluun tarttuminen helposti paineistaa koiraa. Onhan meillä narupallojakin ja nekin on Piitusta kivoja, mutta ei ole siilipallon voittanutta.

Syksyn jatkamme koiran seurailua, liikutaan monipuolisesti ja keskitytään niihin syviin lihaksiin. Nyt vihdoin sisäistin oikein kunnolla kuinka tärkeää syvien lihasten hallinta Piitulle on. Aika laiskasti ollaan niitä treenaamalla treenattu, mutta nyt on aika tehdä siihen asiaan muutos. Sain myös luvan alkaa hypyttämään pikkuesteitä, mieluiten jumppasarjoja ja maapuomeja. Kivaa! Ei sovittu mitään ajankohtaa seuraavalle käynnille, vaan tarvittaessa syksyn mittaan soittelen sitten. Jos ei mitään erityistä muutosta huonompaan tapahdu, luulenpa että käydään vasta alkuvuodesta tsekkaamassa mikä on tilanne ja muutoin mennään näillä. Olen varannut syyskuun loppupuolelle Piitulle sterkkaus-ajan, joten siitä johtuen tulee pieni breikki kaikkeen joka tapauksessa. Siitähän vuosi vierähtääkin nopeasti loppuun..

2 kommenttia:

  1. Piti tuohon epilepsia juttuun jo aiemmin kommentoida, että onpa kurjaa, jos Piitu saa lisäkseen senkin.
    :( Kaverin koira sai tuossa joku aika sitten jonkun kohtauksen ja silläkin epilepsiaepäily päällä. :( Ja lihaskuntojuttuun, että tää nyt ei varmaan varsinaisesti ole syvälihastreeniä, mutta metsässä korkeassa varvikossa tekee lihaksille hyvää kävellä hiljaa (joutuu nostella jalkoja) remmissä, vapaana juoksussa laukaten pääsee helpommalla. Sama talvella, jos jossain vaiheessa sataa lunta, niin pehmeässä polvikorkuisessa hangessa kävely/kevyt ravaaminen tekee hyvää. Näitä sille mun Allulle fyssari suositteli takapään heikkouteen ja tuli mieleen, että ehkä Piitullekin voi tehdä hyvää? Joskus huvikseen kävelytän noita nykyisiäkin tuolleen, saavat nekin välillä tehdä töitä eteenpäin kulkemiseen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sanos muuta, olis tässä kaikessa muussa ollut jo tarpeeksi yhdelle koiralle (ja omistajalle)..

      Ihan oikeassa olet, juuri hangessa kävelyä ja ravailua, vedessä kahlailua ja vaihtelevilla alustoilla ohjatusti liikkumista (eli ei siis täysillä, kuten Piitu vapaana menis) on meille suositellut about kaikki hierojasta lähtien. Näitä ollaan toki pyritty tekemäänkin. Hanget vaan oli vähän kiven alla silloin, kun ongelmat alkoi..

      Metsässä kun liikutaan paljon, niin pyrin pitämään koiria myös välillä hihnassa ja kuljetaan pois poluilta, korkealla nurmikolla saa myös vähän enemmän jalkoja nousemaan, jolloin sinne lantioon tulee liikettä. Myös "tikapuukävelyä" meille on suositeltu, mutta se on ollut hieman hankala näin kerrostaloasujana toteuttaa. Ajattelin nyt kuitenkin, kun hyppylupa saatiin, että rakentelen meidän seuran kentälle jotain kavalettisarjan tyyppistä, jota kävellään ja ravaillaan hihnassa ja jumppasarjoja sitten vauhdikkaampaan hyppelyyn.

      Poista