6.7.14

Kuulumisia

Jo yli viikko lomailua ja yhdessäeloa takana noiden kahden pösilön kanssa. Paljon on ehditty tehdä, mutta myös ihan vaan oleskeltukin ollaan kotosalla ja totuteltu toisiimme. Hyvin on pikku Muusis kotiutunut ja sopeutunut meidän jengiin. Selvästi se tietää, kuka kuuluu omaan laumaan ja seuraa mukana. Pikkutyyppi tunnistaa myös oman nimensä ja reagoi siihen.

Ulkoilut sujuu hienosti, joskin aika mielenkiintoisen näköistä touhua tuo tuppaa välillä olemaan. Muusa kulkee pääasiassa irti ja yleensä varsinkin alkumatkasta se roikkuu Piitun korvassa ja hetken päästä se vaihtaa kohteeksi mun lahkeen. Se on myös jatkuvasti jaloissa ja meinataan Piitun kanssa vuorotellen kompastua siihen. Kerran jo kaaduinkin, kun pallero kaatui mun jalkoihin ja sai jotenkin häntänsä mun kengän alle. En voinut varata painoa tuolle jalalle, ettei pientä satu, niin seuraavaksi olinkin kyljelleen polulla.. Hihnassa kulkeminen on aikamoista puolelta toiselle seilaamista, mutta siinäkin on edistytty alun vastaantaistelun ja stoppailun jälkeen. Nyt Muusa kulkee hihnassa kivasti mukana ja hihnan kiristymisestä ja kehotuksesta liikkuu heti eteenpäin.

Ollaan tutustuttu erilaisiin alustoihin tassun alla, kun alkuun Muusasta oli niin kamalan jännää astella omituisilla alustoilla. Alun jännitys on poissa ja Muusa on hyvin reipas kulkija. Oviaukoista kulkeminen on vähän jännää ja Muusa tarvitsee tuumailuun hieman aikaa. Namihoukutin tai Piitu edellä auttaa näissä tilanteissa kyllä paljon.

Hoitotoimenpiteistä ollaan harjoiteltu kynsienleikkuuta jo pariinkin otteeseen ja se on sujunut hienosti. Korvista putsattiin möhnät pois ja vähän karstattukin on. Föönin ääntä Muusa on saanut kuunnella, kun pesasin Piitun tossa torstaina ja Muusapa ei ollut siitä moksiskaan, vaan nukkua tuhisi lähettyvillä. Nyt viikonloppuna oli tarkoitus pestä Muusakin jo, mutta tuli muuta ohjelmaa, joten se siirtyi eteenpäin. Lähipäivinä siis ohjelmassa Muusan kylpy ja varmasti konetöitäkin on jo aiheellista tehdä, ainakin nassu on vähän jo törkyisen näköinen.


Piitu on saanut harjoitella itsehillintää oikein urakalla, kun joutuu sietämään sen, että mamma toisen kanssa touhuaa, eikä saa osallistua. Piitulle on tosi kova paikka, kun leikin Muusan kanssa tai koulutan sitä. Toki myös se ottaa koville, kun ei saa ihan koko aikaa leikkiä ja joutuu leikkimään niin hillitysti, eikä saa rynniä toisen päälle yms. Yllättävän hyvin on kuitenkin mennyt ja Piitu osaa hienosti varoa Muusaa. Muusa on myös niin reipas, ettei se pelkää Piitua, vaikka Piitu onkin vähän hurja, joten Piitulle ei tule mitään kyykytystarvetta, kun toinen ei ole ihan niin heikoilla. Toki tarkkana saa olla koko ajan ja Piitua täytyy muistutella ja toppuutella usein.

Muusa oppi pari päivää tulonsa jälkeen jo istumaan käskystä ja tarjoaa sitä mielellään monissa tilanteissa. Tänään harjoiteltiin maahanmenoa, joka on siinä vaiheessa, että liitetään käsimerkkiin käskysanaa. Toisella harjoituskerralla Muusa alkoikin tarjoamaan tassua ja poimin sen käytöksen ja pian tuo fiksu otus hoksasi senkin ja antaa nyt tassuakin. Käskysanan liittämisvaiheessa on nyt tuo tassun antaminenkin. Luoksetulo on hallussa sekä nimellä kutsuttuna, että "tule"-käskyllä ja vauhdikas luoksetulo sillä onkin. Palkkana toimii namit ja myös välillä mennyt nappulat kuivana. Aikamoinen ahmatti tuosta on viime päivinä kuoriutunut! Alkuun oli vähän nihkeämpää tuo syöminenkin, mutta kun ruoka-ajat on tiukat kolme kertaa päivässä, niin johan maistuu ja pääasiassa se syö kupin tyhjäksi kerralla. Nameja ollaan kärkkäästi kinuamassa ja koulutustuokioilla se hamuaa seuraavaa jo kun edellinen on vielä suussa. Mun mielestä ihan maailman parasta, kun koira on perso ruualle. Siksipä muutin taktiikkaa tuon ruokkimisenkin kanssa siten, että jätin pois käskytykset ja luvan odottamiset ja ruokakupille saa rynniä ja mitä enemmän hepuloi niin sen parempi. En halua toista koiraa, joka tulee kupille kuin hidastetussa filmissä. Toivottavasti tämä tuottaa halutun lopputuloksen. Piitunkin syöminen on ollut hiukan parempaa nyt, kun toinen on änkeemässä kupille aina tilaisuuden tullen. Toivon mukaan mulla olis pian kaksi hulluna kupille kiiruhtavaa puudelia.

Yksinoloharjoitukset ovat käynnistyneet, joskaan ei ihan suunnittelemassani aikataulussa. Jotain hyvää sentään, nimittäin se, että en ole silti arkaillut ja himmaillut, vaan ihan reippaasti jätin ne keskenään heti reiluksi tunniksi ja eilen olin jo usemman tunnin poissa. Muusa on niin lunkki tyyppi, ettei se ole millänsäkään, mutta Piitu oli kuulemma täällä hieman naapurin mukaan haukkunut tuolloin, kun olivat ekan kerran keskenään. Taidan kokeilla sille sitruunapantaa, ettei vaan pääsisi opettamaan Muusalle huonoja tapoja. Omituista kyllä sinällään tuo haukkuminen, kun se on normaalisti täällä työpäivät aina hiljaa. En sitten tiedä oliko mun lähtörutiineissa sittenkin jotain normaalista poikkeavaa ja se päätti kokeilla saisko mua takaisin haukkumalla, vaikka yritin kovasti kyllä toimia samalla tavalla kuin töihin lähtiessäkin.

Käytiin tuossa yhtenä päivänä lähirannassa tutustumassa veteen ja Muusa meni Piitun perässä pari kertaa masuun asti kahlaamaan ja tassuja kasteli muutamaan otteeseen. Hieman sitä jännitti pieni aallokko, jonka tuulinen päivä sai aikaiseksi. Silti melko reippaasti ensikertalaiselta. 




Torstaina oltiin ratajuoksukisoissa, joista erillinen postaus tulossa. Tänään käytiin ensimmäistä kertaa hallilla ja lenkillä Tuiskulan jengin kanssa. Hallilla leikittiin Muusan kanssa ja tehtiin putkea. Laura lähetti aluksi ja minä kutsuin putken toisessa päässä namitargetille. Ensimmäisellä kerralla Muusaa jännitti, eikä se meinannut uskaltaa tulla, mutta seuraavalla kerralla se tuli jo vauhdilla. Kanakierteet toimi hienosti palkkana. Pari kertaa pääsin itsekin lähettämään, kun Muusa imi niin hyvin targetille. Muutama onnistunut toisto tehtiin ihan lyhyellä, suoralla putkella ja sitten Muusa pääsi Lauran syliin katselemaan, kun oli Piitun vuoro treenata. Piitun kanssa tehtiin vain keppejä. Aluksi Piitu ei keskittynyt yhtään ja 4-5 kertaa tuli ulos toisesta kohtaa, mistä puuttui verkko. Sitten se viitsi ruveta keskittymään ja loput suoritukset olivatkin ihan täydellisiä. Loppuun vielä pussiin lähetys ja sitten häkkiin hetkeksi. Muusa sai vielä hetken repiä lelua mun kanssa ja sitten lähdettiin lenkille muurahaisten valtakuntaan helteisessä säässä. Kaikille tuli todella kuuma, vaikka vauhti oli hidas, eikä matkaa kertynyt juurikaan. Lenkin jälkeen meillä on ollut hyvin flegmaattista porukkaa levynä viileällä lattialla. Aika ihanaa kyllä tämä lomailu, vailla sen kummepia aikatauluja :)


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti