Palloiltiin mm. Kampissa ja Stockalla. Piitu joutui aluksi kävelemään kuonopannan kanssa ja se oli neidistä niiiiin inhottavaa. Keskellä Kamppia kun seisoskeltiin tovi paikoillamme, Piitu heitti kylkimakuulle ja hinkkasi kuonoa lattiaan, että saisi pannan pois. Hassu eläin :'D Piitu käyttäytyi kyllä todella hienosti ja siinä se kaiken ihmisvilinän keskellä vaan makoili ja namien toivossa esitteli istumista ja maahanmenoa käskystä. Ei tietoakaan häiriöherkkyydestä. Mieltä kyllä lämmitti, kun joku ohikulkija sanoi seuralaiselleen Piitua katsoen "Toi ottaa ainakin rennosti". Niinpä, mun Piitu, kunnon citypuudeli! <3
Terassikahvit käytiin nauttimassa auringonpaisteessa Salutorgetilla. Piitu käyttäytyi todella fiksusti. Jossain vaiheessa viereiseen pöytään tuli miesseurue ja Piitu oli heistä kovin kiinnostunut. Vähän väliä sain pyytää sitä pois, kun se meinasi mennä nuuskimaan lähinnä istuvaa miestä. Hetkeksi mun keskittyminen herpaantui ja Piitulla oli kuono miehen sylissä ja mies jo rapsutti Piitun päätä, kun huomasin. Piitu oli rento, eikä murissut, vaan miehen lopettaessa rapsutuksen katsoi häntä syyttävästi vaatien lisää :D Olin todella positiivisesti yllättynyt tästä.
"Päästiin" aika monen turistin kameran ikuistamiksikin tällä reissulla. Luulin, että Helsingissä ylipäätään olisi totuttu vaikka minkälaisiin näkyihin, mutta kyllä puudelit herättivät silti kovasti huomiota. Terassilla istuessani Lauran ollessa vessassa joku turistisetä tuli ihan pokkana vaan kuvaamaan meitä. Olin vähän hämilläni tästä. Ei me nyt sentään mikään yleinen nähtävyys olla...
Osa matkasta takaisin autolle matkustettiinkin ratikalla. Piitu oli ensimmäistä kertaa ratikassa ja matka sujui oikein leppoisasti. Kovasti se olisi kyllä kaikkia ohikulkijoita halunnut haistella ja jouduin pitämään välillä pannasta sitä, ettei rynni ihmisten jalkoihin. Mielettömän reipas otus.
Pari tunkeilevampaa ihmistä aiheutti Piitussa kyllä sen normaalin epäluuloisuusreaktion. Ensimmäinen oli Kampin Mustissa & Mirrissä ronskisti kysymättä lääppimään (tietty ensiksi taputteli koiran päätä!!!) tullut myyjä. Myyjän koskiessa Piitu haukahti kerran ja perääntyi. Myyjä hieman hätkähti ja jatkoi Tuiskun rapsuttelua. Toivottavasti kuitenkin tajusi, että ei asiakkaita tuolla tavalla lähestytä! Mielestäni oli asiatonta, luulisi eläinkaupan myyjän tietävän kuinka vierasta koiraa lähestytään. Ei kyllä missään muussa eläinkaupassa kukaan ole tolla tavalla kysymättä tullut koskemaan koiraa.. Itse hämmennyin jotenkin, enkä tajunnut ajoissa tilannetta, että olisin voinut kutsua Piitun pois tai sanoa myyjälle jotain. Jälkiviisaushan se parasta toki on..
Toinen oli kadulla vastaan tullut mummo, joka alkoi lässyttämään koirille välittömästi ne nähdessään. Piitu alkoi haukkua heti, kun mummo oli epäilyttävän lähellä. Tuisku tietenkin nautti mummon rapsutuksista, Piitun perääntyessä ja haukahdellessa.
 |
| Puudelit pakattu miniin. Kotimatka voi alkaa! |
Kaiken kaikkiaan reissu oli kyllä todella onnistunut ja teki meille hyvää. Aikanaan suunnittelin, että Piitun kanssa tutustutaan Helsingissä junaan ja ratikkaan ja kaikkeen mahdolliseen sen ollessa pikkupentu, mutta se sitten jäi kokonaan. Piitu ei kyllä ollut millänsäkään näistä uusista jutuista, vaan kulki hienosti kaupungissa. Se ei reagoinut läheltä ohi viuhahtaneihin pyöräilijöihin, skeittailijoihin, toisiin koiriin tai mihinkään muuhunkaan sen kummemmin.
Päivän tavoite 10000 askelta täyttyi kaupunkikävelyllä helposti, mutta ennen kaikkea henkisesti päivä oli koirille todella raskas. Piitu nukkui sikeästi koko loppuillan ja vaivoin sain sen raahattua vielä iltapissille. Oli kyllä mukavaa vaihtelua meidän normaalielämään ja otetaan varmasti uusiksi ilmojen vielä lämmetessä :)
Olipa kiva postaus, jännä miten puudelit aiheuttavat mielenkiintoa jopa Hesassa, luulisi siellä jengin tottuneen näkemään puudeleita :) Tuli taas niin mieleen Piitun käyttäytymisestä vierata ihmisiä kohtaa eräs toinen teinipuudeli eli Danny, siinä missä Eikka on heti kaikkien ystävä, D on paljon pidättyväisempi ja usein haukkuu vieraille ihmisille, välillä taas on hyvinkin tyytyväisenä kerjäämässä rapsutuksia. Vaihtelee paljonkin, mutta yleensä kyllä haukkuu ensin. Tai käy pikaisesti tervehtimässä ja tulee sitten heti mun luokse, Eikkahan viihtyisi vieraidenkin rapsuteltavana vaikka koko loppupäivän. Erilaisia ovat nämä puudelit kyllä. Siis mitäh, myyjä ei osannut tervehtiä Piitua oikealla tavalla, on kyllä erittäin yllättävää. Mä olisin jo naputellut palautetetta kyseiseen firmaan :D
VastaaPoistaKiitos :) No kyllä muakin ihmetytti toi hurja mielenkiinto, kun ajattelin et puudelit on hesassa ihan tuttu näky. Mut tosi paljon ihmiset tuijotti, hymyili, nauroi ja kommentoi. Villakoira on ihan kansainvälisestikin yleinen rotu, niin oli kyllä outoa, että turistitkin käyttäytyi kuin oltaisi joku paikallinen nähtävyys.
PoistaVai on D myös pidättyväinen. Voiskohan sitä toivoa, et se on kumminkin joku ikään liittyvä vaihe ja meniskin ohi?
Ja hei enpä tajunnut, että voisin ihan palautetta laittaa tonne liikkeeseen. Senpä taidankin tänään hetimmiten tehdä, kun pääsen töistä kotiin :)
Tuntuu että villakoirat ovat joka paikassa nähtävyys :)
PoistaJoo D osaa olla tosi pidättyväinen myös, välillä taas kaikkien kaveri. Tänään oli tosi positiivinen kohtaaminen kahden pienen lapsen kanssa, D ei haukkunut yhtään vaan oli Eikan kanssa kilpaa kerjäämässä huomiota.
Kerro jos laittavat palautetta ;)