Kiirettä pitää...

Alkuviikko on mennyt ihan hujauksessa kaavalla työ - lenkki - koiran specialtime. Töiden jälkeen ensimmäisen kerran on ehtinyt istahtaa siinä kutakuinkin puoli kympin aikaan illalla. Ei oo mun juttu sitten yhtään. Yks päivä vielä menee, mutta kolme. Kiitos riittää jo. Tämän illan pyhitän vain rennolle oloilulle, bloggaukselle ja kotihommille.

No se specialtime sitten. Maanantaina se oli koiran pesu, jonka suoritin hyvin epäergonomisesti ja sain siitä ihan superkipeän selän. Tiistaina se oli ihan extempore huitastu trimmi, kun päätin että nyt meillä on niin kevät, jotta turkin on lyhennyttävä reilusti. Eilen Piitulla olikin sitten hieroja.

Hieronta oli nyt eri paikassa kuin viimeksi, mutta kuitenkin samalla hierojalla. Käynti sujui todella hyvin. Piitu toki alkuun jännitti kovin, mutta meni itse ottamaan heti hierojalta namia ja hieroja keksikin sitten pyytää Piitulta vähän istumista ja maahanmenoa ja sai näin Piitun keskittymään muuhun kuin siihen pelkoon ja epävarmuuteen. Huikea edistysaskel viimekertaiseen, jolloin Piitu ei ennen hierontaa pystynyt ottamaan namia ollenkaan. Nyt meni reippaasti ja montakin jopa. Tuo temppujen teettäminen olikin tosi hyvä idea ja varmasti tullaan käyttämään sitä jatkossakin.

Viime hieronnasta oli kolmisen viikkoa, kun matti myöhäinen oli taas vauhdissa ja kaikki ajat viime viikolla oli täynnä ennen kuin sain varattua. Hieroja sanoi, että aikalailla maksimiväli on 2 viikkoa, jotta voidaan jatkaa siitä mihin on jääty, eikä olla menty huonompaan suuntaan. Onneksi mun valveutuneisuudella ja panostuksella koira olikin mennyt parempaan suuntaan, eikä väli näin ollen ollutkaan liian pitkä. Positiivinen palaute tuntui kyllä hyvältä. Samaa rataa, kun jatketaan arjen lihashuollon suhteen (lämmittelyt, jäähdyttelyt, Doboilu), niin koira pysyy kunnossa ylläpitävällä käsittelyllä. Ymmärsin siis, että tämä ylläpitävä käsittely olisi muutaman kuukauden välein parin-kolmen kerran hierontasessio.

Koira tosiaan oli mennyt selkeästi parempaan suuntaan ja jumeja oli enää ihan pieniä mm. selässä ja niskassa. Jotain ristikkäisyyttä (en ymmärtänyt kunnolla tätä) oli selässä/jaloissa, oikea etunen ja vasen takanen, jota on usein tokokoirilla ja aiheutuu oletettavasti seuruusta. Rinnassa oli pientä jäykkyyttä, joka on kuulemma agilitykoirille enemmän sääntö kuin poikkeus. Varattiin vielä ensi viikolle aika ja siinä olisi hoidot sitten tällä erää. 

Hieronnan jälkeen Piitu nousi reippaana häntä heiluen ja otti taas mielihyvin nameja hierojalta. Hierojan kanssa vielä juteltiin siinä, niin Piitu sai kuljeskella tilassa ja kävipä jopa juomassa itse. Viime kerralla sain pakkojuottaa sen kotona, eikä juonut ennen kuin rikoin raa'an kananmunan veden sekaan. Hyvä juttu siis tämä. Kotona Piitu joi vielä lisää, niin sai varmasti tarpeeksi nestettä. 

Nyt muistin pyytää ne kotivenyttelyohjeetkin, jotka saapuivat tänään sähköpostiin. Harmikseni ne pitää avata Windows Officella, jota mun koneessa ei ole. Menee siis jokunen hetki, että saan ne tulostettua, kun täytyisi ensin keksiä, että missä sen teen.

Ennen hierontaa tehtiin lenkki kaikkien taiteen sääntöjen mukaan eli ensin n. 20min reipasta kävelyä, sitten n. 15min rallittelua ja leikkiä ja loppuun vielä n. 20min reipasta kävelyä. Koira ehti siinä vielä rauhottua hyvin edellisen hieronta-asiakkaan ollessa vielä käsittelyssä. Lenkkeilemässä mukana oli Tuisku ja Jade :) Tässä vielä video isojen paineista.

 

Sitten muutama kuva kevennetystä trimmistä. Rungosta siis lähinnä saksin ja siitä lähtikin noin puolet pois. Vielä jäi saksittavaa, kun tarkoitus oli vetästä runko ihan lyhyeksi. Kesää kohden se varmasti vielä lyheneekin. Malli olisi kuitenkin tarkoitus säilyttää. Oma jaksaminen ja viitseliäisyys on kyllä koetuksella noiden housujen kanssa etenkin, kun säät lämpenee ja eksymme veden ääreen useamman kerran viikossa. Takkuikä ei meinaan todellakaan ole vielä selätetty, ei sinne päinkään...

Trimmin jälkeen pikakuvaukset iltapissityksellä.

Aamulenkillä napsittiin vielä kännykällä luonnonvalossa kuvat, joissa näkyy epätasainen trimmausjälki. Perfektionistin elämä ei ole helppoa, mutta kestää tän ku sulkee silmät :D