8.2.14

Agilitypainotteinen viikonloppu (Sisältää videoita)

Perjantai:

Vuokrattiin Lauran kanssa halli ja käytiin puudeleiden kanssa treenaamassa. Päätin rakentaa halliin kopion meidän elokuisten episten radasta. Nooh, ensinnäkään hallilla ei ollut kolmea putkea, eikä rata olisi kokonaisuutena sinne mahtunutkaan kovin hyvin, niin kaksi viimeistä estettä jäi pois. Tämä riitti meille kuitenkin hyvin ja hinkattavaa radassa riitti näinkin. Alkuun tehtiin rataa osissa ja palkkasin upouudella skunkkilelulla, joka oli Piitusta ihan super. Ongelmia tuli kyllä samoissa kohdissa kuin elokuun kisoissakin, mutta selkeästi sujuvampaa menoa oli jo kuitenkin. Sitten yritettiinkin selvitä jo koko radasta, josta haastavinta kohtaa vahvistettiin sitten vielä erikseen pätkänä, joka meni hyvin. Kokonaisella radalla homma ei kuitenkaan toiminut.





Tässä näitä suht kammottavia pätkiä. Sit vaan hinkkailtiin (toki pitäen taukoja välissä, jolloin Piitu harjoitteli häkissä rauhassa hiljaa olemista ja Tuisku sai treenata) ja saatiin lopulta tehtyä kokonaistakin rataa. Alla olevassa videossa ehkä päivän toiseksi paras suoritus. Se viimeinen ja paras pätkä ei tietenkään videolle sitten tullut -.-


Radalla suurinta päänvaivaa tuon kuumakallen kanssa tuotti tuo ennen takaakiertoa oleva kahden hypyn pätkä, joissa hyppyjen välillä on melko pitkä matka. Joka ikinen kerta koiran pää kääntyy hyppyjen välillä muhun päin ja se käy käteen kiinni. Kyselin vähän konkareilta neuvoja ja vinkkejä ja ohjeeksi sain treenata paljon irtoamista, kun Piitu on vielä kovin kädessä kiinni. Palkka eteen.

Kokeilin myös tehdä vähän Tuiskun kanssa ja sepä ei mennyt kovin vahvasti. Hauskaa oli kuitenkin! Tuiskullakin oli superhauskaa! ;)



Lauantai:

Lauantaiaamunapa mä sitten rohkaisin itseni ja suuntasin epävirallisiin kisoihin. Rata näytti ihan ok-tasoiselta meille, haastavia paikkoja oli, mutta kuitenkin niistä oli mahdollisuus selvitä. Kävelin radan monta kertaa läpi ja mietin monessa kohtaa mitä on järkevä tehdä ja kokeilin eri juttuja. Hämmensi se, että kaikki muut tuntui ajatelleen ihan eri kuvioita kuin minä, mutta loppujen lopuksi päätin tehdä siten, kuin heti ekaksi ajattelinkin. Se tuntui mulle luonnollisimmalta tavalta mennä ja siinä suoritettaessa selkeästi oli mielessä, eikä tullut mitään blackoutteja tai häsellystä mitä treeneissä useesti on tullut. 

Tässä eka rata, jolta otettiin HYL.

Ekan radan jälkeen oli aikaa miettiä virheitä. Käskytys oli liian myöhässä ja yhdessä kohtaa en käskytä ollenkaan ja Piitu karkaa putkeen. Nämä mielessä lähdettiin uusintaradalle. Ja voi pojat, mehän korjattiin kaikki virheet ja tehtiin NOLLARATA!!!!!


Aivan mieletön fiilis! Kädet vaan tärisi pitkän aikaa radan jälkeen ja hymy oli herkässä. Meidän sijoitus oli 7/16 parhaan tuloksen jäädessä voimaan. Aika ekalta radalta oli 33,44s ja toiselta 19,50s (ihanneaika 50s). Voittajalle taidettiin hävitä 4s. Ei oo mikäään nopein toi Piitun hyppy- ja juoksutekniikka ;D Hilpeyttä se kyllä herätti katsojissa.

Todella ylpeä olen meidän suorituksesta, mutta oli mulla muutakin ylpeyden aihetta. Sillä mun superhäiriöherkkä puudelini, joka ottaa kierrokset toisista koirista, vinkuvista leluista, treeniäänistä, vieraista ihmisistä ja vaikka sun mistä, yllätti mut todella positiivisesti. Häkissä se odotti hiljaa ruahallisena, vaikka kaikki nämä häiriöt oli suoraan häkin ulkopuolella, lähimmät haukkuvat koirat menivät metrin päästä ohi. Muutaman kerran se haukahteli kokeeksi, mutta uskoi käskyä ja hiljaa olemisesta sai välillä palkkaa ja kehuja. Mieletön! Ei mennyt perjantain treeneissä läheskään näin hyvin. 

Eikä siinä vielä kaikki! Katsokaa itse!

Tällain me oltiin tossa pidemmän aikaa oltu ennen kuin edes tajusin mitä tapahtuu. Sit kaivettiinkin kännykkä esille, et saatiin todistusaineistoa :)

No mutta jottei mene liian hehkutukseksi niin täytyy mainita, että Piitu haukkui tuttavalliselle  russeli-ihmiselle ja murisi mittaajalle, kun käytiin säkäkorkeutta mittaamassa. Tulos oli sit muka 62cm, mut en usko että siinä Piitun väistäessä ja muristessa oli ihan todenmukainen. Luulen, että ne 2cm oli karvaa.. Mut hei puudeli-ihmiselle ei muristu, vaan sen Piitu antoi jopa silittää! Jos se onkin rasisti? :D

Sunnuntai:

Sunnuntai tuo tullessaan piiiiiiiiiiitkän päivän agilitykisoissa, mutta ei suinkaan kisaamassa, vaan töissä. Kerään talkoopisteitä ja lupauduin töihin ekaa kertaa ja koko päiväksi. Nämä on ilmeisesti ainoat kisat Vaasan alapuolella tänä viikonloppuna ja ilmoittautuneita on huikea määrä. Päivästä tulee siis todella pitkä ja rankka. Saan päivän aikana kokeilla monenlaisia tehtäviä, joista osa on radalla. Pääsen siis seuraamaan ratoja ihan lähietäisyydeltä. Siinä varmasti oppii paljon. Toivottavasti vaan pääsen aamulla ajoissa ylös, että ehdin viedä koiran hoitoon ja hurauttaa vielä matkaseuralaiseni kotipihalle siiheksi kuin on sovittu. Huh! Hirvittää jo nyt. Minä kun en ole mikään aamuvirkku ja kisapaikalla pitää olla jo 5.30! 

Piitu pääsee Tuiskulaan hoitoon ja aikovat kuulemma mennä pilkille. Sille tulee varmasti mukava päivä :)

6 kommenttia:

  1. Rakastan agilityvideoita! Tosi kivoja pätkiä.
    Saanko antaa vähän rakentavaa palautetta? :)

    En tiedä, onko kukaan kertonut sulle/ootko ite huomannut, mutta Piitulla on tosi huono (mutta hyvin villakoiramainen...) tapa hypätä. Eli se hypätessä heittää etujalat eteen, kun "hyvin" hyppäävä koira taittaa etujalat rinnan alle. Tästä syystä Piitu tiputtelee paljon rimoja, ja sillä saattaa tulla hankaluuksia korkeimmilla esteillä. Ihan näin huomiona, jos et entuudestaan tiennyt asiaa. En tiedä, voiko koiralle opettaa parempaa hyppytyyliä, mutta asiasta kannattaa kysyä joltain kokeneelta agilitykonkarilta :)

    Toinen on juuri tuo mistä jo mainitsit, niin irtoaminen ja käsiin kiinni jääminen. Agilityssä on tosi tärkeää, että koira on jo aika alusta asti estehakuinen ja "irtoamiskykyinen", vaihda palkka palloon (vinkupalloon, jos mahdollista). Heitä pallo aina viimeisen esteen ylitse. Pallolla on myös helppo opettaa eteenmenoja. Jos palkkaat koiran kädestä (lelulla tai namilla), voit odottaa, että koira tulee jokaisen esteen jälkeen luoksesi tsekkaamaan, että joko nyt rata on loppu ja saa palkan. Jos palkka lentää aina esteen ylitse (tai esteen päähän), niin koira tarjoaa aina uutta estettä, jos edellisen jälkeen ei palkka lentänyt. Sillä ei ole enää mitään syytä tulla sinun luoksesi.
    Muuten tosi hyvän näköistä menoa, olet itse todella positiivinen ja kannustava, ja Piitulla kyllä näyttää olevan todella hauskaa!

    Meidänkin piti muuten tulla noihin kisoihin, mutta meille puski yllätysvieraita... Ehkä sitten ensi kerralla. Olisi ollut kyllä tosi kiva nähdä livenä toinen isovilla radalla! Höh, no mut ei voi mitään :(

    VastaaPoista
  2. Kiitos kommentista ja kehuista! :)

    En tiedä kauanko oot seurannu meidän blogia tai onko nää seikat mun kirjoituksista tullut niin selkeesti ilmi, mutta ollaan käytetty namipalkkaa targetilla paljon ja nykysin pääasiassa lentävää lelua. Kisavideolla en ehtinyt vaan kaivaa lelua tarpeeksi ajoissa taskusta ja koira sai mut kiinni.

    Palloa ei olla käytetty toisten koirien läsnäollessa, koska sen kanssa on niin helppo karata yksin rallailemaan ja Piitulle toiset koirat on kaikki potentiaalisia leikkikavereita ja se saattaa karata niiden luo (aikaisemmista agipostauksista selvinnee meidän historia ja miksi tätä panikoin). Ollaan käytetty siksi leluja, joilla leikitään yhdessä. Heitän lelun ja sen jälkeen riepotellaan sitä yhdessä. Kisoissa meillä oli mun vanhaan ratsastussukkaan ujutettu vinkupallo, joka toimi ihan superisti.

    Piitun hyppytekniikkahan tosiaan on suoraan ylöspäin ja jalat eteen, mahdollisimman huono. Alkeiskurssilla viime kesänä tehtiin treeninä hyppytekniikkaa ja olen ilmoittanut halukkuuteni myös jatkossa osallistua hyppytekniikkatehotreeneihin. Kaipa senkin voi koiralle opettaa jos vaan osaa.

    Vitsi olisipa ollut kiva törmätä. Piitu oli nyt ainoa isovilla, tosin ei jääty katselemaan möllejä tai kisaavia.. Pienempiä villoja oli kyllä useampi paikalla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli tosiaan ensimmäisiä teidän agipostauksia, joita luin, joten pahoittelen, jos nämä asiat ovat aikaisemmin tulleet ilmi :) En olisi arvannutkaan, että Piitu on kovin toisten koirien perään, videoilla se näytti näkevän ainoastaan sut! Mutta itse tosiaan tunnet parhaiten koirasi, ja mikä palkka sille tehoaa. Meillä on vaan toiminut ihan superhyvin vinkupallo, jossa on molemmissa päissä narut. Se on helppo heittää pitkälle ja kun koira tuo sen luokse niin saa vielä palkaksi vetoleikin. Kaikkea kannattaa tosiaan kokeilla, ihana tuo teidän sukkaviritelmäkin!
      Oletteko koskaan treenanneet ihan häiriöttömässä tilassa? Tai sellaisessa tilassa, jossa Piitu ei näe eikä pääse toisien koirien luokse (mutta mahdollisesti kuulee ja haistaa)? On nimittäin suuri ero treenata tällaisessa tilassa, kun itselläkään ei ole stressiä siitä, että koira lähtee huitelemaan. Pystyisitte keskittymään vain ja ainoastaan siihen harjoitteluun :) Agility on siitä tylsä laji, kun sitä ei voi oikein aloittaa treenaamaan kodin rauhassa, vaan harmittavan usein tulee kaikki häiriöt heti alusta alkaen mukaan. Varsinkin jos koira on todella häiriöherkkä, sen on vaikea oppia ja kehittyä hyvin häiriöisessä tilassa.
      Ihan tällaisia ideoita vaan heitän ilmaan, jos niistä olisi apua. Ei siis ole tosiaan tarkoitus kritisoida tai mollata tai mitään, vaan mahdollisesti auttaa kehittymään :)

      Tiedän, että täällä pääkaupunkiseudulla ja ympäristössä on muutamia aksaavia isovilloja, mutta ei koskaan satuta eksymään samoihin kisoihin :D Pienempiä villoja näkeekin sitten jo useammin ja joskus johonkin isoon turistiinkin ollaan törmätty, mutta vielä kertaakaan ei ole ollut luksusta seurata yhtä radalla :/

      Poista
    2. Ihanaa kuulla, että joskus näinkin ja se näkee vain mut. Lämmittää sydäntä ja mieltä :)

      Ollaan treenattu sen verran häiriöttömässä tilassa, että omatoimitreenejä tehty kentällä ja hallissa siten, että koirakaveri ollut häkissä. Treeniryhmässä on yleensä muut koirat autoissa tai häkissä, yksi puudeli on omistajansa sylissä. Sen luo Piitu on kahdesti yrittänyt mennä, mutta on viime hetkellä kääntynytkin takaisin mun luo. Tosin se antais turpaan, jos menis liian lähelle, mikä vois Piitulle ollakin aika hyvä opetus ;)

      Kesällä treenattiin toisen seuran kentällä ja siellä meitä oli pahimmillaan kahdeksan koirakkoa samaan aikaan kentällä ja siinähän pääsi helposti karkailemaan ja siitä tuli mulle aika isokin stressi, joka häiritsi treeniä. Nää nykyiset järjestelyt on kyllä tehnyt treenaamisesta huomattavasti mukavampaa :)

      En ota sun kommentteja mitenkään mollaamisena, vaan tosi kiva kun joku kysyy ja kyseenalaistaa ja pistää miettimään. Kaikesta voi oppia. Lajissa riittää opeteltavaa ja kun jokaisen koiran kanssa on ihan erilaista tehdä, niin ei kai kukaan voi koskaan olla täydellinen, edes ne mm-kisoissa kisaavat. Eli kiitollinen olen sun kommenteista ja aina saa heitellä ilmoille ajatuksia, mitä herää. Tosi kivaa, kun joku edes kommentoi, hirmu vähän kukaan jaksaa, vaikka ehkä lukisikin... :(

      Poista
  3. Meillä on myös tuota kädessä roikkumisongelmaa (perus villakoira ongelma), mutta meillä se on helpottanut kun en pidä kädessä namia tai yhtään mitään, näytän lähdössä koiralle että käsissä ei ole mitään ja ohjaan myös kämmen täysin auki ettei koira vahingossakaan luule että kädessä jotain olisi. Meillä lähtökohta oli about mikä teilläkin, että käteen oikeasti käytiin kiinnikin, mutta enää ei kyllä ole roikkuvaa puudelia kädessä. :D

    Huomasin myös, että meillä toimi kun itse olen pystyssä ja käsi on koko ajan sivulla, eikä laske välillä alas. Esim huomasin itse tekeväni niin, että jos vaikka oli aita suora, laskin käden aina aitojen kohdalla ja taas nostin. Tämä sai aikaan sen, että koira ei seurannut esteitä vaan minua, ja usein ohittelikin suoralla olevia esteitä. Mutta kun pidän käden koko ajan sivulle ojennettuna, niin koira pysyy linjalla ja hyppää edessä olevat esteet.

    Mä niin toivoisin, että mekin pysyttäis lähdössä kisoissa noin hyvin kun te. Toki, viime kisoissa oli jo huima parannus, eikä koira karannut moikkaamaan kisahenkilökuntaa, mutta silti se vähän varasti.. Mutta parempaan päin ollaan menossa. Tsemppiä teille treeneihin ja kisoihin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista ja tsempeistä! :)

      Me tehtiin nyt eilisissä treeneissä kans niin, et kädestä ei tullut mitään palkkaa. Ei edes paikallaolemisesta tai perusasentoon tulemisesta - ei mistään. Palkka oli ainoastaan lentävä pallo, joka lensi välillä mun ja välillä kouluttajan kädestä. Myöskin istumaan jättäminen vähensi kierroksia ja puremista. Koiran kanssa yhdessä juoksuun lähdettäessä se vaan kuumu ja puri, eikä seurannut yhtään katseella esteitä, vaan pelkästään mun kättä. Heti, kun pistin istumaan ja menin parin metrin päähän kutsumaan oli focus siinä tekemisessä, eikä mun kädessä. Jatkossa siis aina rauhotutaan ensin istumaan ja siitä suorittamaan tehtävää. Lähdöissä Piitu pysyy aina, siihen voi luottaa. Voin jättää sen sinne, liikkua, keskustella kouluttajan kanssa, vaihtaa puolta ja tehdä vaikka mitä ja se odottaa kiltisti <3 Edes jossain ollaan onnistuttu! :)

      Poista