13.11.13

Back in business!!!

Rakkaan lajimme agilityn parissa siis. Viime viikolla oli ekat treenit juoksujen jälkeen. Uusi halli, uusi ryhmä, uusi kouluttaja. Kerron treeneistä varmaan tarkemmin vielä erillisessä postauksessa, kunhan saan ratapiirroksen tehtyä koneella uusiksi. Koska tämä postaus on hehkutuspostaus tämän päivän treeneistä! 

Vihdoin meillä on ihan täydellinen, juuri meille sopiva kouluttaja! Se tarvitsi vain tämän yhden tapaamisen ja tajusin, että juuri tätä mä olen kaivannut. Ihminen, joka sanoo juuri ne asiat joita en ole tajunnut edes kysyä. 

Ensimmäiseksi kouluttaja halusi nähdä meidän leikkiä ja mehän leikittiin! Saatiin kehuja, että meillä on tosi hyvä suhde ja näkee, että me ollaan leikitty paljon. Saatiin myös vinkkejä leikkiin, mun pitää leikkiä suuremmilla liikeradoilla, kun koirallakin on ulottuvuutta. Leikki parani entisestään. Kouluttajakin oli heti ihan liekeissä :D  Kokeiltiin myös leikkiä kahdella lelulla, ensin heitin vinkuporkkanaa, jonka perään Piitu ampas ja sit ns. vedin sitä luokse taas "köysilelulla", jota riepoteltiin. Tämä oli Piitusta ihan superia!

"Siinä sul on palkka", totesi kouluttaja. Ei mitään nameja, vaan tästä lähtien palkataan leikillä. Pelko ja huoli koiran karkaamisesta pois, se ei oo lähdössä mihinkään niin kauan kun mä tarjoon sille tekemistä. 

"Älä himmaa, anna mennä vaan!" Kun koiralla on oma moottori, niin nyt vaan antaa mennä ja lujaa. Nauti siitä, että sulla on koira, joka palaa halusta mennä ja tehdä.

 Paras neuvo, jonka tänään sain, asia, johon oon tiedostamattani koko ajan odottanyt saavani neuvoja, mutta en oo vaan tajunnut kysyä/pyytää liittyy Piitun kuumumiseen/turhautumiseen ja tästä johtuvaan napsimiseen. Kysehän on siis todellakin turhautumisesta, koska mä en oo selkeä, eikä koira tiedä mitä sen pitää tehdä. 

Esimerkkinä nyt meidän tämän päiväinen treeni, jossa kaksi hyppyä ja putki. Koira menee tokan hypyn ohi. Mitä teenkään minä, palaan alottamaan homman alusta. Koira turhautuu, napsii ja saattaa lähteä väliin jopa haahuilemaan vähän kauemmas. Tällaisissa tilanteissa kukaan ei oo korjannut mun tekemistä, vaan mä oon saanut jankata sitä alusta ja alusta ja homma on mennyt päin peetä ja koira napsii enemmän ja enemmän. Nyt vihdoin mulle sanottiin, mitä mun pitää näissä tilanteissa tehdä. Huomioi aina se koira, koira ei tiedä mikä este on seuraava, ohi meneminen ei haittaa vaan suoritetaan sen jälkeen yksi este ja sit palkka. Koiralla säilyy into tehdä, eikä se turhaudu toistoista, kun se ei todellakaan ymmärrä mitä on tehnyt väärin. Jälkeenpäin voidaan miettiä sit mikä meni vikaan ja koittaa uudestaan. Mutta ÄLÄ UNOHDA KOIRAA!

Nämä vinkit taskussa, uudenlaista toiveikkuutta mielessä odotan malttamattomasti seuraavia treenejä. "Sulla on hyvä koira, nauti siitä", sanoi koiluttaja. Näin teen. Meillä on nyt myös superkouluttaja, ja mikä parasta, saatiin juuri tietää, että jatkamme tässä ryhmässä myös vuodenvaihteen jälkeen! Wupuppiduu!

2 kommenttia:

  1. Kuulostaa loistavalta! Varmaan lähtee taas ihan eri tavalla hommat rullaamaan ja etenemään, kun on joku joka tajuu teitä noin hyvin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No äläpä! Tätä me just tarvittiin :)

      Poista