5.10.13

Kaksi koiraa menee siinä missä yksikin?

Voihan pentukuume!
Kovasti olen miettinyt tätä toisen koiran ottamista ja sen ajankohtaa. Jos olis yhtään järkeä päässä niin toista koiraa en ottaisi lainkaan. Jos olisi edes vähääkään järkeä päässä, niin sitä en ottaisi ainakaan vielä pariin vuoteen. Mutta toisaalta...

Rauhottaisiko Piitun toisten koirien perään olemista se, että sillä olisi oma kaveri kotona?
Olisiko helpompaa väsyttää koirat lenkillä, kun olisi aina paini- ja juoksuseuraa? (Ei sillä, ettei Piitu väsyisi ihan jo yksin touhutessaan)
Kasvaisiko Piitun keskittymiskyky ja oppisiko se rauhottumaan, kun joutuisi opettelemaan vuoron odottamista. Toinen odottaa nätisti, kun treenataan toisen kanssa ja sitten vaihdetaan osia. Olisiko mammalle työskentely mukavempaa, kun se olisikin sellainen tavoiteltu palkinto?
Rauhottaisiko Piitua ylipäätään se, kun se joutuisi oppimaan siihen, että toisen koiran kanssa ollaan myös vaan rauhassa kotona makoillen, eikä aina vaan riehuta? (Tuiskun kanssa Piitu on kyllä kivasti oppinut olemaan myös rauhassa esim. autossa tai käskyn alla poseeraamaan kameralle)

Mutta..
Kuinka suoriutua arjesta pennun ja aikuisen koiran kanssa, kun on yksin?
Minulla on päivätyö ja työpäivät normaalisti 8h/pvä + puolisen tuntia menee matkoihin yhteensä. Työpäivän jälkeen ei enää raaskisi jättää kumpaakaan yksin. Mutta pentua täytyy kiikuttaa pissille alvariinsa ja jos Piitun jättää työpäivän jälkeen vielä yksin, jää se helposti haukkumaan perään. Etenkin jos kaveri pääsee ulos, mutta se ei, tuskin jää vastalauseitta kotiin.

Piitun voisi ottaa toki aina mukaankin, mutta kun pentua pitäisi kuljettaa ulkona ja uusissa paikoissa myös yksin, ilman turvaa toisesta koirasta. Hihnakävelyä pitäisi harjoitella yksin ym. Piitun taas pitäisi päästä kunnon pitkille lenkeille, joille pentua ei vielä voi ottaa mukaan. Mutta pentu on ollut jo yksin päivän, ei sitä enää voi jättää uudestaan yksin. Mutta toisaalta taas pitäisi harjoitella yksinoloa myös ihan ihan yksin, ilman koiraseuraa.


Voi apua! Kuinka ihmiset on ikinä selvinneet tästä yhtälöstä? 

Kertokaa mielipiteitä, kokemuksia, vinkkejä?


Lisäksi muutama huomio:
- Kahta (isoa) koiraa on  huomattavasti vaikeampi saada hoitoon
- Kahdesta koirasta on tuplasti enemmän huolta
- Kaksi koiraa syö enemmän kuin yksi
- Kahdessa koirassa on tuplasti enemmän pestävää ja huollettavaa (etenkin kahdessa turkkirotuisessa)
- Kaksi koiraa vie enemmän tilaa autossa, kotona ja joka paikassa
- Kaksi koiraa vie tuplasti enemmän rahaa ja aikaa

- Kahdella koiralla on aina toisistaan seuraa, eikä työpäivät tunnu niin pitkiltä ja tylsiltä
- Kaksi koiraa todennäköisesti syövät nopeammin ja suuremmalla ruokahalulla kuin yksi
- Kahdella koiralla on aina leikkikaveri ja joku jonka viereen käpertyä nukkumaan
 
Ja kaksi koiraa nyt vaan olisi niin kiva juttu.

8 kommenttia:

  1. teksi kertoo enemmänkin koiralaumasta, mutta kuitenkin :) http://www.agidreams.fi/artikkelit/koiralauma

    VastaaPoista
  2. "Jos olis yhtään järkeä päässä niin toista koiraa en ottaisi lainkaan." Vaikka toiset muuta väittääkin, niin yhden kanssa on kyllä paljon helpompaa ja vaivattomampaa kuin kahden, kolmesta puhumattakaan.

    "Jos olisi edes vähääkään järkeä päässä, niin sitä en ottaisi ainakaan vielä pariin vuoteen." Yleensä suositeltava minimi-ikäero on pari vuotta, itse olen ajatellut, että jatkossa sellainen 4-6 vuotta olisi käytännöllinen: On selvästi aikuinen ja varmasti kaikki hyvä käytös hallussa + ehditty panostaa harrastamiseen ja lisäksi sitten ei molemmat ole yhtäaikaa vanhoja eikä kuolla kupsahda yhtäaikaa, kuten parin vuoden ikäerolla helposti käy.

    "Rauhottaisiko Piitun toisten koirien perään olemista se, että sillä olisi oma kaveri kotona?" Mun kokemuksen perusteella ei.

    "Olisiko helpompaa väsyttää koirat lenkillä, kun olisi aina paini- ja juoksuseuraa?" En mä väsymisestä tiedä, mutta Lumes selvästi nauttii, kun Mestan kanssa saa juosta oikeasti täysillä, mun kanssa kilpajuoksussa ei sama ole mahdollista.

    "Kasvaisiko Piitun keskittymiskyky ja oppisiko se rauhottumaan, kun joutuisi opettelemaan vuoron odottamista. Toinen odottaa nätisti, kun treenataan toisen kanssa ja sitten vaihdetaan osia. Olisiko mammalle työskentely mukavempaa, kun se olisikin sellainen tavoiteltu palkinto?" Meillä osaa kaikki odottaa kyllä tosi nätisti vuoroaan ja se on kyllä ollut hyödyllistä. Lumeksella ja Mestalla toimii kateus, toisilla koirilla sen tilalle taas tulee vetäytyminen syrjään.

    "Työpäivän jälkeen ei enää raaskisi jättää kumpaakaan uudestaan yksin." Mulla on onneksi mies ollut sitten toisten kanssa kotona, mutta ilman sitä olisi kyllä ollut hankalaa. Enkä siltikään oikein ole pikkupentuajan jälkeen montaa kertaa malttanut käydä koirien kanssa erikseen, kun aina ne kotiinjäävät on niin surullisia, kun eivät pääse mukaan.

    "- Kahta (isoa) koiraa on huomattavasti vaikeampi saada hoitoon" Sen jälkeen, kun meille tuli Lumes, en ole enää mennyt minnekään, minne ei voisi koiria ottaa mukaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa oli tulla käymään bloggerissa, kun niin paljon oli tullut kommentteja, kiitos Aliel!

      Hyviä huomioita. Piitu ainakin varmasti vaatii tuon 4 vuoden iän ennen kuin voidaan puhua aikuistumisesta. Tätä oonkin vähän miettinyt, että se maaginen kahden ikävuoden saavuttaminen ei meillä varmaan päde.

      Ja sen tiedostan, että mun riennot vähenee sit aikalailla minimiin jos toinen koira joskus tulee. Ei niitä hoitoon kehtaa laittaa. Ainoo vaihtoehto voi olla se, että joku tulee hoitamaan niitä mun kotiin ja mieluiten vaikka kaverin kanssa, että on kaksi lenkittäjää. Parhaassa tapauksessa tosin niitä ei tarvii laittaa hoitoon ollenkaan.

      Meillä varmaan menis käytännössä toi arki sit lopulta silleen, että viikolla koirat ulkoilis yhdessä aina ja viikonloput kun oon vapaalla niin satsattais siihen, et pennun kanssa kahdestaan erilaisiin paikkoihin tutustumista, treenailua ja puuhailua ja sit Piitun kanssa lenkkeilyt erikseen ja pentu harjoittelee tämän ajan yksin oloa.

      On hyvä kuulla näitä perusteluja ja vaikka ihan suoriakin kommentteja, et älä nyt hullu toista ota kun ei ekakaan oo vielä valmis. Mutta se voi olla, että se virhe on tehtävä ja koettava kantapään kautta ennen kuin sen uskoo.

      Poista
  3. Ja mä mietin kolmatta puudelia, mutta järjen ääni voitti ainakin toistaiseksi ;) Kyllä näihin kahteenkin koiraan menee aikaa ihan kiitettävästi :) Ja rahaa tietty!

    Mä en olis selvinnyt Dannyn pentuajasta ilman mun vanhempien ja siskon apua, asuvat lähellä ja ottivat aina jomman kumman lenkille tai hoitoon jos halusin/tarvitsin omaa aikaa joko pennun tai aikuisen kanssa. Musta olis ollut tylsää jättää toinen yksin työpäivän jälkeen toista koiraa lenkittäessä tai toisen kanssa leikkiessä ja maailmaa ihmetellessä. Danny kulki kyllä paljon mun ja Eikan mukana metsässä, sai kulkea vapaana ja jos väsyi, kannoin kotiin. Yksinolo kyllä jäi harjoittelematta, kun pentu oli aina hoidossa jos Eikan kanssa mentiin lenkille tai treeneihin. Alussa kyllä hirvitti miten selviän kahden koiran kanssa, mutta Eikka oli jo 4v. Dannyn tullessa taloon joten ne vilkkaimmat vuodet olivat jo takana ja Eikka on muutenkin aina ollut rauhallisempi. Hienosti Eikka kuitenkin otti pennun vastaan ja vierekkäin nukuttiin jo ekalla yhteisellä viikolla <3 Pennun nukkuessa huomioin Eikkaa tosi paljon, treenattiin ja hengailtiin lähekkäin. Eikka nukkui yleensä silloin kun pennun kanssa leikin tai koulutin, otti kyllä tosi rennosti Dannyn pentuajan muutenkin :)

    Plussat kahden koiran kanssa elämisessä:
    - yksinollessa on aina seuraa toisesta
    - nauttivat saadessaan juosta yhdessä ja leikkiä
    - Eikka alkoi syömään paremmin pennun tullessa ja syö edelleenkin (Danny on syönyt pennusta asti tosi hyvin)
    - treenatessa toiselle iskee aina kateus omaa vuoroa odotellessa. Sitten kun oma vuoro koittaa, yritetään tehdä parhaansa. Jos treenataan omissa oloissa osaavat odottaa omaa vuoroaan nätisti, mutta jos treeneissä on muita koiria on vaikeaa pysyä hiljaa
    - Eikan rauhallisuus usein on rauhoittanut vilkasta Dannya
    - oppivat toisiltaan, olen aika varma että Danny oppi paikkamakuun Eikalta, Eikka taas oppi Dannylta miten hauskaa noutokapulan hakeminen on :D Arkisiakin asioita oppivat toisiltaan....

    Miinuksena:
    - rahaa ja aikaa menee tietenkin enemmän kahden koiran kanssa (mm. vakuutusmaksu kirpaisee joka kerta kun se pitää maksaa :D)
    - oppivat toisiltaan myös huonoja tapoja
    - villakoiran turkin hoitaminen (ei varmaan tarvii sanoa enempää)

    Usein sanotaan että siinä missä menee yksi koira, menee kyllä kaksikin. Mun mielestä kyllä ja ei ;) Kyllä toi kaksikko on vaan niin ihana, hyvin täydentävät toisiaan. Mutta kyllä sitä välillä on ollut hetkiä että olen ajatellut miten helppoa olisi yhden koiran kanssa, mutta ne hetket tulee ja menee ja en ole kertaakaan katunut toisen koiran ottamista <3



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näillä puudeleilla on kyllä tapana lisääntyä jostain kumman syystä.. ;D

      Munkin äiti asuu ihan lähellä ja ottaa usein Piitua esim. jos haluun mennä salille tms. vielä työpäivän jälkeen. Mut sen varaan ei voi toisaalta laskea kuitenkaan, et aina on valmis ottamaan joko pennun tai aikuisen koiran hoitoon kun vaan haluan. On sillä omatkin menonsa.. Mutta varmasti auttaa aina, kun sille vaan sopii :)

      Eikka ja Danny on kyllä ihan huippu parivaljakko. Hienosti sujahti Danny teidän perheeseen ja Eikka on ihan super isoveli :)

      Poista
  4. Ainakin jos narttukoiran otat, noin pienellä ikäerolla tappelevat varmasti kun pentu alkaa tulla aikuisikään. Odota ainakin 2 vuotta.

    VastaaPoista