4.3.13

Temppuprojekti!

NYT päätin aktivoitua. Koska olen tällainen laiskamato ja hyvin kiireinen ihminen (muka!), niin päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja ihan oikeasti alkaa toteuttaa sitä mistä olen haaveillut aina. Nimittäin siitä, että minun koirani osaisi kaikkia hienoja temppuja, joilla voi ihmisiä viihdyttää. 
Viikot vaan hurahtaa ohi, kun on muka hommaa niin paljon ja sitten jotenkin kummasti mulla on kuitenkin aina aikaa istua naamakirjassa illat pitkät. Sitten viikonloputkin hurahtaa ohi, kun kakslahkeisen kanssa vaan ollaan ja möllötellään ja okei, käydään me sillon tällön koirajutuissa, mut kuitenkin! Mulla olis oikeesti aikaa sen verran ihan jokaisena päivänä, että voidaan lapsen kanssa treenata edes jotain pientä.

Huhtikuussa siispä, kun Piitulle tulee ikää se 1 vuosi, aloitamme temppuprojektin, jonka tarkoituksena on, että jokaisena kuukautena opettelemme yhden uuden tempun ja videoin sen ja julkaisen videon täällä blogissa. Ensimmäinen temppu julkaistaan siis jo huhtikuussa, jotenka aloitimme harjoittelemaan sitä jo eilen.

Harjoittelu eteni hurjan nopeasti, sillä temppu on jo melkein valmis. Ehkä ei ihan tyylipuhdasta vidoimisen arvoista suoritusta olla vielä saatu, mutta sinne päin! Voipi siis olla, että aletaan treenaamaan jo seuraavaakin melko pian. Ja syy miksi kerron tästä jo etukäteen teille kaikille on se, etten vaan laiskuuttani ala tästä hommasta jänistämään tai lipsumaan. Ja jos ei uutta temppua ajallaan kuulu, niin minulle saa laittaa kiukkusia kommentteja! :D

"LÄPY!", meidän lempitemppu opittiin jo ihan vauvana. Nyt se antaa läpyt jo toisellakin tassulla ja vaiks molemmilla yhtaikaa!
Muutenkin aletaan nyt ryhdistäytyä treenaamisen suhteen. Tälle viikolle sovittiin ensimmäiset ohitustreenit, joihin tulee meidän lisäksi kaksi koirakkoa. Tavoitteena olisi saada Piitu ohittamaan potentiaaliset leikkikaverit kaikki neljä jalkaa maassa, eikä keulien, kuten usein on tapana.

Treenihetkillä treenaamme päivittäin (tämä on siis tavoite!) uutta temppua, sekä vahvistamme vanhoja. Tuolle maahanmenolle on jo korkea aika saada edistystä. Se ei nimittäin edelleenkään ole mennyt jakeluun. Ilman käsimerkkiä ja välillä ilman namin kanssa tehtyä käsimerkkiä (kuten viimeksi eilen) ei vaan neiti tajua mitä pitäisi tehdä! Vinkkejä otetaan avosylin vastaan, kuinka saisin neidon tajuamaan homman jujun. Nyt tänään tehtiin naksun kanssa perusasennosta maahanmenoa ja siitä istumaan ja taas maahan. Ehkä tehdään liian vähän toistoja? Se ei meinaan ikinä edes ennakoi yhtään, vaikka tehtäsi useempi toisto putkeen samaa juttua...

Montako toistoa te treenaavat teette yleensä yhtä liikettä, kun vasta opetellaan? Edes suunnilleen? Entä sitten, kun koira jo osaa? Mä oon aika tarkka siitä, että aina jäis koiralle vähän ns. nälkä eli ei koskaan sais kyllästyä tai mikä pahinta, poistua paikalta kesken harjoituksen, vaan aina tehtäis täysillä pieni hetki niin et molemmilla on hurjan kivaa ja sit tauko. Ehkä toi jaksais jo enemmän, mut ite en vaan osaa ottaa sitä seuraavaa askelta. Etenkin, kun meidän treenit on niin satunnaisia ollut..

Vinkkejä harjoitteluun, kiitos! :)

8 kommenttia:

  1. Hei tää kuulostaa kivalta, et ois oikeesti joku aikataulu temppujenkin opettamiseen. Ettei ne jäis aina keskeneräisiksi ja roikkumaan, niin kuin meillä käy. Päivittäin me oikeastaan jotakin uutta juttua kuitenkin treenataan, tällä hetkellä naksutellaan pakasterasioissa seisomista :D

    Onko toi Piitun maahanmeno ongelma ainoastaan sivulta maahan menossa vai ylipäätään? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo meillä kans käy helposti niin, et jää kesken.. Nyt en anna käydä niin, vaan tahdon oikeesti valmista!

      Ihan ylipäätään on ongelma maahanmenossa :( Niin outoa, kun edelliselle koiralle sen opetin hetkessä ja oppi tosi hyvin ja aina teki vauhdikkaita maahanmenoja. Ja hän oli sentään sellanen oloneuvos vaan..

      Poista
    2. Lumekselle meinas kanssa olla vaikeaa ymmärtää maahanmeno pelkästä sanallisesta käskystä, voin jaksaessani kaivella vanhasta blogista sen treenailut tarkemmin + videot, mutta muistaakseni naksuttelin maahanmenoa (en mistään tietystä asennosta vaan se sai itse tarjota) ja lisäksi villitsin sitä lelulla ja yhtäkkiä pyysin makaamaan ja sai heti lelun, kun meni. Lelujuttu varsinkin tais auttaa paljon.

      Ja hidas maahanmeno ilman apuja on parempi kuin nopea avustuksella (ilman apuja=koira osaa itse=hyvä, avustus=koira ei osaa itse=ei hyvä), eli muista palkata siitä.

      Poista
    3. Aliel: Mutta mitä tehdä, kun koira ei tarjoa sitä? Tai mitään muutakaan? :( Yritin viimeksi tänään, että tarjoais maahanmenoa itse, mutta seisoi vaan ja tuijotti mua. Istumista tarjoaa yleensä, mutta nyt ei sitäkään vaan tuijotti vaan. Sit se kävi hakemassa pallon (touhutakseen sillä yksinään, ei tarjonnut sitä mulle leikittäväksi). Otin sit kuitenkin avustuksella vielä parit maahanmenot ja loppupalkkana sai iltasapuskan.

      Oonko vaan yksinkertasesti liian kärsimätön, kun en jaksa iäisyyksiä siinä nakottaa ja odottaa, että se tarjoais jotain itse? Senkin kärsivällisyys nimittäin kyllä loppuu ja se lähtee vaeltelemaan jos mä oon ihan passiivinen..

      Vai eikö mulla oo vaan tarpeeks hyvää namia??

      Poista
    4. Joo kannattaa varmaan ekaksi tarkistaa, että namit on oikeesti herkkua Piitun mielestä, koska palkkioiden toivossa koira tehtävät tekee ja jos palkkio ei oo niin mieleinen, niin ei välttämättä huvita nähdä vaivaa sen eteen.

      Tein seuraavaa Lumeksen kanssa, sekään ei alkuun tarjonnut maahanmenoa, istuin lattialla koko harjoituksen ajan. Auta sitä ensin käsiavulla hoksaamaan, että maahanmeno ois se haluttu asia (käsiapu+naks, kun meno maahan+namia+kehuja+heitä vimppa nami kauemmas niin, että Piitu saa nousta syömään sen) ja se pitäis sitten olla niin kiva, että Piitu innostuis niistä palkoista ja haluais niitä lisää. Naksuttelussa toistojen pitäis tulla aika tiheetä tahtia, eli jos koira ei tarjoa, niin homma tosiaan käy tylsäksi, joten auta sitten ja taas em. tapaan. Sen pitäis tosiaan olla hauska leikki. Ja varmaan jo viis toistoa ois riittävä määrä, sit hetki taukoa ja toiset viis, jos tuntuu, että kiinnostus riittää.

      Sit silleen polvitaipeen alta namin perässä ryömintä on kans keino saada makuulle, vai mahtuuko Piitu enää sieltä makuullakaan...

      Ja jos aamu-/iltaruuat on innostavia Piitusta, niin niihen aina yks maahanmeno. Lumes ainakin oppii nopsaan iltaruokaa ennen tehtävät harjoitukset ja alkaa parin illan jälkeen tarjoamaan jo samaa.

      Poista
    5. Kiitos vinkeistä! Lähdetään panostamaan maahanmenon harjoitteluun näiden harjoitusten pohjalta.

      Usein käytän namina lihapullaa ja tekee kyllä sen eteen innolla hommia. Ehkä tosiaan se toistotiheys on ollut liian harva, ja kiinnostus siten katoaa kesken kaiken.

      Ruokailu ei ole Piitusta yhtään kiinnostavaa. Se tulee kupille kuin hidastetussa filmissä :D Syö kyllä kupin tyhjäksi yleensä aina silti..
      Teetätän aina vähintään istumista ja katsekontaktia ennen kun saa luvan tulla kupille. Treenihetken yhteydessä tulee innokkaasti yleensä ja silloin teetätän enempi temppuja ja nyt oon sitä maahanmenoa ottanut kans.

      Poista
  2. Löysin sen videonkin maahanmenotreeneistä (videon alussa), palkkasin (eli naksautin ja namitin) alkuun paljon jo pelkästä etuosan laskusta, että tuli reippaus ja varmuus siihen, että sensuuntainen liike on oikea. Videon lopussa ekassa liikkeestä maahanamenossa näkyykin, että ensin menee etuosa ja vasta hetken päästä takaosakin maahan, kun sitä etuosan laskua tosiaan oli vahvistettu paljon, mutta korjaantui kyllä ajanmyötä.

    VastaaPoista
  3. Meneepäs tää nyt vaikeaksi, eli se linkki vielä...

    http://s121.photobucket.com/albums/o217/Pilvisade/?action=view&current=lumesmaahanasvaihto.mp4

    VastaaPoista