Viikonlopun puuhia :)

Meillä odotetaan aina kovasti viikonloppua. Viikonloput on ihania, koska:

 a) tuo meidän molempien mielestä niin ihana kakslahkeinen tulee aina neljän päivän kärvistelyn jälkeen meidän luokse <3

b) ei ole töitä (joka tällä hetkellä maistuu vähän puulta)

c) saa nukkua pitkään (jos saa)

d) on aikaa tehdä kaikkea kivaa, kuten esim. treffailla koiraystäviä, käydä koiratapahtumissa, kyläreissuilla jne.

e) turkinhoidolle on aikaa ja sitä voi halutessaan tehdä jopa valosalla niin näkeekin jotain

f) päästään ulkoilemaan valosalla

g) ja voidaan ihan olla vaan :)

Viime viikonloppuna me leikittiin, treenattiin vähän agilityn kotiläksyjä, vietettiin puunauspäivää, ulkoiltiin, nukuttiin, käytiin agilitytreeneissä ja ihan oltiin vaan, me kolme.

Meillä ei saa koirat tulla sänkyyn. Kuinka siis ratkaista ongelma, kun leikkikaveri hyppää karkuun sängyn toiseen reunaan, mutta sänkyyn ei saa mennä ja toisen luo täytyy päästä. Neiti ongelmanratkaisija otti käyttöön itse kehittelemänsä "hylje-liikkeen" :D

Piitu leikki myös hierojaa!

Vasen puoli. Konetyöt tehty (paitsi naamaa en nyt ajellu ku oli kiva noin) ja saksilla siistitty kuontaloa.

Ja oikea puoli näyttää tältä. Melko tasasta jälkeä sain tehtyä koneella, jopa vaikeat kohdat näyttää kuvissakin siisteiltä :)

 Piitu näyttää tässä niiiin jätiltä, vaikka oikeasti se on ihan pikku tsirpula :D

Tukkakin saatiin kuosiin. Tukanlaitto on TYYYYLSÄÄÄÄÄ!

Korvakumpparit pysyi neidin menossa mukana max. tunnin.

Jo tiistaina kaksi päivää tukanlaiton jälkeen tukka on aivan sikin sokin ja tulee silmille, uudelleen laittoa vailla.

Kerrostalokyttääjä! Piitu keksi pöydällä ollessaan, että siitähän näkee partsin yli tuonne kadulle, missä kulkee ihmisiä. Niille piti sanoa pieni matala vuf! Tämä tilanne tässä on kyllä lavastettu (Herra A meni partsille kyykkyyn Piitua piiloon) :D

Sunnuntai-illalla ajeltiin tappokelissä agiliitelemään. Siellä oli ohjelmassa putkea, joka on Piitun ykköslempparijuttu, sekä pussiin tutustuttiin myös. Putkea tehtiin vauhdilla, sekä ohjatusti, että itsenäisesti, jolloin kasvatin hieman joka kerralla lähetysmatkaa, sekä siirsin palkkaakin kauemmas joka kerralla. Piitu olis mennyt sen vaikka silmät kiinni. Tehtiin suoraa, sekä mutkaputkea.

Pussi oli aluksi vähän jännä, eikä Piitu meinannut uskaltautua sinne. Hetken houkuttelun jälkeen se kuitenkin tuli ja sen jälkeen se tulikin jo vauhdilla läpi joka kerta. Pian sen saisi varmasti tulemaan jo sieltä pussiosan ollessa alhaallakin jos vaan saisi tarpeeksi treeniä.

Taas oli aivan liian nopeesti oma vuoro ohi ja tylsää odottelua ihan liikaa. Vaikka tokihan toisten suorituksia katselemallakin oppii, mutta välillä siitäkään ei hirveesti ollu hyötyä kun yhden terrierin räkyttäessä vieressä ei edes kuullut kouluttajan neuvoja ja vinkkejä toisille koirakoille.. Korvatulppia oltas kaivattu sinä kohtaa! :D

Herra A oli meidän mukana treeneissä, mutta eihän se ehtinyt kuvaamaan kun meidän suorituksetkin vilahti ohi sekunneissa ja jossain vaiheessa se toimi mun avustajana. Jospa sit ens kerralla ehkä vähän jotakin ehtis.. Ja tällä viikolla lupaan yrittää videoida meidän treeniäkin, kun sekin nyt sitten jostain kumman syystä jäi...

Ja lähiaikoina aion myös alkaa selvittää tarkemmin meidän mahdollisuuksia päästä johonkin lähialueen agilityryhmään treenaamaan. Tässä lajissa vaan nälkä kasvaa syödessä, me tahdotaan lisää!!!