15.2.13

Ystävä

Mun ystävä on musta ja ihanan pehmoinen. Sen tuoksuvaan, pehmoiseen karvaan voi upottaa kasvot ja nuuhkia ihanaa villakoiran tuoksua. Se tulee kainaloon, ihan kylkeen kiinni, ei lähde pois. Se pussaa ja läppää karhealla tassulla naamaa. Se painaa leukansa syliin ja antaa tassua, molempiakin sanoen "huomaa mut, tehään jotain!". Se tulee mua ovelle vastaan ja on iloinen, joka päivä. Se saa mut hymyilemään kurjista kurjimpanakin päivänä, jolloin kaikki näyttää synkältä. Se saa mut näkemään ja nauttimaan elämän pienistä asioista, joita ilman sitä en edes huomaisi. Se saa mut lähtemään ulos luontoon, ihmisten ilmoille, uusiin harrastuksiin ja tapaamaan uusia ihmisiä. Se saa hymyn mun huulille, joka ikinen päivä olemalla vain oma itsensä, paras ystävä jota voi koskaan toivoa.

PIITU <3

Ihanaa ystävänpäivää kaikille blogin lukijoille!
 Ja hei jee ja vau, 1000 kävijää rikki näin ystävänpäivän kunniaksi :) Kiitos.

3 kommenttia:

  1. No jaahas, vuorokausihan toki ehti sitten vaihtua juuri. No parempi myöhään...

    VastaaPoista
  2. Hyvin kerrottu, kuvaus sopii täydellisti myös Lumekseen (paitsi se tuoksuu lapinkoiralle, ei villakoiralle). :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihi :)

      Meillä villakoiran tuoksu tarkoittaa mietoa kirsikkaista hoitsikan ja Piitun oman tuoksun sekotusta <3

      Poista