Keksin tänään uuden termin: Me ollaan PUSKATOKOILIJOITA! Ennen kuin saan taas kriittisiä kommentteja niin valotan, että toko ei ole minun laji, enkä ole tähtäämässä kisoihin. Me treenataan omaksi iloksemme, aivojumpan vuoksi ja rakennetaan samalla parempaa suhdetta. Toki otan sitä kritiikkiäkin vastaan. Mutta seuraavista kuvista ja videolta tulee hyvin ilmi meidän puskailu, asennot ei välttämättä ole kovin oikein ja videolla on yksi sellainen kohta, jossa todella tekisi mieli laittaa kädet silmille.
Tänään siis vähän treenailtiin ulkona. Häiriönä oli Piitun idoli eli mun poikaystävä, joka oli kuvaamassa, sekä lähistöltä kuuluvat leikkivien lasten äänet. Videolla Piitu myös haukkailee jotain ilmasta suuhunsa niin liekö leijunut lumihiutaleitakin. Toinen on vielä lapsi, niin täytyyhän niitä välillä kielelle metsästää, eikö? :)
Aluksi treenattiin seisotusta, kun kerrankin oli avustaja niin sai kuvattua kunnolla, kun katsekin saadaan sivulle, eikä kameraan. Tietenkin tää ajankohta oli vähän kurja, kun Piitun trimmi on aivan järkky. Viikon päästä tyttö pääsee kasvattajan käsittelyyn näyttelyitä varten. Siihen asti saa olla turkki epätasainen ja runsas. Mutta hyvää treeniä näin näyttelyn alla!
 |
 | ||
| Sitten vähän ravitreeniä, kuvaaja vähän kiinnostais :D |
 |
| Perusasento. (Vähän on Piitun jalat edellä, mut haittaakse?) :D |
Tää perusasento ei nyt kuviin ikuistunut ihan niin hyvänä kun olisin halunnut, mutta sinne päin kuitenkin. Sen on Piitu vihdoin hoksannut, mitä se "Sivulle" tarkoittaa ja tarjoaa sitä monesti myös itse. Jopa koirapuistossa Piitu tarjosi perusasentoa, kun halusi minulta huomiota. Joka taasen on meille aivan huippusuoritus, koska Piitu on tosi häiriöherkkä ja toisten koirien läsnäollessa siitä tulee yleensä täysin kuuro.
Tänään ei ollut todellakaan meidän parasta tekemistä, mutta päätin nyt tämän videon kuitenkin tänne laittaa. Ainakin tähän voi sitten aika ajoin palata ja katsoa miltä meidän tekeminen on näyttänyt. Ja näkee konkreettisesti ne parannuskohteet, joissa vielä mokia sattuu ja tekemistä riittää.
Paikallaoloja on treenattu aika paljon ja
tuo Piitun takaakiertäminen on sujunut paljon tätä harjoitusta
paremmin. Piitu on yleensä liikahtanut about yhden askeleen. Nyt vähän
hämäännyin tuossa, enkä tajunnut heti, että perusasentoonhan se koira
olisi pitänyt korjata, eikä vaan jatkaa kuin mitään ei olisi
tapahtunutkaan.. Mut ainakin ens kerralla muistan paremmin nyt kun on
nähnyt tän mokan ihan videolla.
Me puskailijat emme siis pilkun tarkasti treenaa, mutta treenivinkkejä ottaisin mielelläni vastaan ja ihan kaikenlaisia kommentteja tietysti! :)
Olipa kiva yllätys, kun täältä löydyi oikein tekemisvideo! Tosi kiva nähdä Piitua hommissa!
VastaaPoistaEnsinnäkin Piitu näyttää mukavan innostuneelta, mutta kuitenkin keskittyneeltä ja leikkii kivasti lelulla. Jos haluat, niin lelun riepotusta vois jalostaa enemmän vetoleikiksi (vaikka tuo pomppiminen onkin aika söpöä), Lumeksella se paransi lelupalkkausta. Oliko sulla muuten joku syy pitää sitä lelua näkyvillä koko ajan vai jäikö se muuten vaan käteen?
Videolta ei ihan näe, että nouseeko Piitu joka kerralla maasta takaisin istumaan ryhdikkääseen asentoon vai jääkö etujalat vähän eteen. Jos ne jää vähän "roikkumaan", niin halutessaan voi kiinnittää huomiota siihen, että nousee aina ryhdikkäästi takas istumaan.
Ja siitä lonkalleen makaamisesta. Lumes meni pentuna aina istumaan ja makaamaan silleen lonkalleen ja annoin sen tehdä silleen niin kauan, että osas kunnolla ne asiat. Sen jälkeen aloin palkata vain suorista istumisista/maahanmenoista, eli jos meni lonkalleen, pyysin ylös ja uudelleen istumaan/makaamaan ja palkkasin, jos meni suoraan. Välillä sai olla nopea, että ehti antaa palkan ennenkuin keikauttaa sen peffansa sivulle, mutta hyvin se oppi, miten kannattaa olla palkkansa eteen. :)
Tunnistin itseni tuosta, että jos tulee joku odottamaton virhe, niin ei yhtäkkiä osaa toimia sit silleen kuin pitäis ja jälkikäteen on hyvä ajatella, et ei kun mun olis pitänyt niin ja noin. Mulle käy edelleen aina välillä silleen...
Mutta jatkakaa ihmeessä (puska)tokoilua, oikein kivalta näyttää! :)
Kiva yllätys oli myös mukava ja rakentava kommenttisi, kiitos siitä!
VastaaPoistaLelu oli kädessä varmaan ihan siksi, etten oo suonut sille oikeastaan ajatustakaan. Sitä ei ollu tarkotus alunperin edes palkkana käyttää, vaan nameja. Mies vaan alkoi kuvaamaan vähän yllättäen niin en ehtinyt edes miettimään mitä aion koiran kanssa tehdä, me vaan tehtiin jotain :D Lelupalkka on mulle aika vierasta, kun en oo leikkivää koiraa ennen kouluttanut ja vähemmän tulee lelua siksi palkkana käytettyä, kun se ei ole tuntunut jotenkin luontevalta. Nyt ollaan ihan parin viikon sisään käytetty enemmän lelua palkkana ja on toiminut tosi hyvin. Mut joo, sen vois varmaan välillä laittaa piiloon :D
Mitä tulee tuohon pomppimiseen niin se on ihan Piitun oma juttu, se on tollanen kenguru, eikä niinkään vetoleikkejä leiki hirveesti. Tosin sen kovan ja uhmakkaan luonteen vuoksi pentunakin välteltiin vähän vetoleikkejä, että silläkin voi olla osuutta asiaan.
Voi olla, että välillä tosiaan ne Piitun etujalat jää liian eteen, kun nousee maasta. Mut pääasiassa menee aika kivasti. Täytyykin kiinnittää huomiota ryhtiin, että vaadin joka kerta tulemaan ryhdikkäästi ylös.
Mun suunnitelmana oli myös, että vasta sitten kun maahanmeno on vahva alan viilaamaan pilkkua eli puuttumaan siihen asentoon. Sikäli mikäli se mua silloin vielä häiritsee :)
Kiitos vinkeistä! Tällästä rakentavaa palautetta sellaiselta ihmiseltä, joka oikeesti tietää aiheesta on tosi mukava saada. :)
Kiitellään siis puolin ja toisin, lisää treenailuvideoita toivoen. :) En oo koskaan tainnut nähdä isovillakoiraa ns. livenä, joten kiva nähdä sellaisen touhuja ja tekemistä edes videoina.
VastaaPoistaEi se lelupalkkaus tosiaan ole aina niin helppoa, jouduin itsekin Lumeksen ollessa pentu pyytämään siihen apua, että miten silleen "oikeasti" vetoleikitään. Oli tosi vaikeaa alkuun (mulle) muuttaa vanhaa tyyliään, mutta kerta kerralta se alkoi sujua paremmin ja samalla Lumes vetää lelusta paremmin (ja nykyään nimenomaan se vetoleikki on siitä mukavin leluleikki, ainoastaan jalkapallon kanssa juokseminen mun jahdatessa sitä on kivempaa). Toki leluista pitävä koira palkkautuu eri tavallakin leikkiessä, kuten Piitukin näytti hyvin tykkäävän, eikä se sama tyyli ole aina kaikille se oikea, onneksi. :) Mutta jos haluaa vahvistaa vetoleikkimahdollisuutta, niin se on tosiaan ihan mahdollista.
Ja on muuten kätevää, että Piitullekin kelpaa sekä nami- että lelupalkka, monipuolistaa palkkausmahdollisuuksia. Piitusta tulee vielä tosi pätevä!
Miten korkea Piitu muuten on (turkkinsa alla)? Ja ihana puuterihuiskahäntä noissa kuvissa! :) Onko villakoirat muuten kovia heilutteleen häntää (silleen noutajatyyliin) vai onko niillä "rauhallisempi" häntä?
Juu mä oon nyt innostunut tosta videoimisesta ja koitan saada jonkun pian taas meitä kuvaamaan. Ja muutenkin Piitun touhuja vois kuvailla enemmän videolle. Aina tulee räpsittyä vaan järkkärillä, eikä niistä välity kuitenkaan se Piitun olemus kunnolla.
VastaaPoistaOon mitannut Piitun kotona ja sain tulokseksi 59cm, mutta en usko että se on ihan totuudenmukanen kuitenkaan. Varmaan vähän on alle sen. Koska Piitun emä on sen 59cm ja Piitu taitaa olla kuitenkin vähän pienempi vielä. Turkki vaan hämää kovasti, kun sitä on niin paljon. Olis kiva kun se näyttelyssä mitattais virallisesti, mut en usko et ne kokee tarpeelliseks mitata.
Piitu on aika kova heiluttamaan häntää, ei kuitenkaan oo mikään alati liikkuva pölyhuiska. Semmottii sopivasti heiluttelee :) En oo noihin muihin tapaamiini niin paljoo huomiota kiinnittäny, et ei varmaan mitenkään erityisen silmiinpistävän paljoa oo heilutellut.