2.1.13

Agilityä

Joululomalla käytiin Koirakoulu Kompassin hallilla kasvattajan kanssa vähän omatoimisesti treenailemassa agilityä, kun oli joku joulutarjous siellä. Esteille pääsi kasvattajan podengo Liekki ja whippet Piraija, sekä tietysti Piitu. Ensiksi oli Liekin vuoro. Piitu odotteli tämän aikaa vuoroaan seinän vierustalla. Olikin varmaan hyvä, että ei menty Piitun kanssa ekaksi, vaan Piitu ehti tottua vähän tilanteeseen ja rauhottua hetken ennen kuin meidän vuoro tuli. 

Olin aivan varma, että Piitu karkaa saman tien Liekin ja Piran luokse, kun otan siltä hihnan pois, enkä saisi tehtyä sen kanssa mitään. Mutta neitipä yllätti mut positiivisesti. Kun kaulapannasta oli päässyt eroon, se juoksi ilakoiden hallia ympäri ja jos se osaisi puhua, se olisi huutanut" JEEE; WUHUUUU!". Mutta Liekin ja Piran luokse neiti ei edes yrittänyt. Se oli vaan ihan fiiliksissä, kun näki ne kaikki esteet ja sai juosta siellä niiden seassa. Koko aikana se taisi käydä vain kahdesti nopeasti moikkaamassa kavereita, mutta muuten se pysyi mun kanssa tai juoksi hallia ympäri.

Oman vuoron odottelua..

Sitten alettiin hommiin. Aloitettiin putkella, joka oli Piitun lemppari jo kesällä ihan pikkupentuna, kun käytiin ne ensimmäiset pari kertaa kentällä lityilemässä. Alkuun Piitu meni vaan koko ajan ohi putkesta, eikä oikein tajunnut mitä piti tehdä, joten juokseminen vei voiton. Kokeiltiin siispä pari kertaa niin, että kasvattaja piti Piitusta kiinni putken toisessa päässä ja minä kutsuin toisessa. Nämä pari toistoa riitti muistuttamaan, kuinka kiva se putki olikaan ja sen jälkeen Piitu oli koko ajan menossa putkesta ihan itsekseenkin :D 

"Nii pitiks juosta täält putken ulkopuolelta vai olikse sittenki sisäpuolelta??"

Hyppyjä treenattiin riman ollessa ihan matalimmalla. Parin-kolmen hypyn sarjaakin kokeiltiin. Ja lopuksi pieni rata: Hyppy-putki-hyppy. Radassa putken jälkeen aina Piitu karkasi väärään suuntaan, valokuvaavan poikaystäväni suuntaan, mutta pienellä hiomisella saatiin viimeiseksi onnistunut pätkä. Pari kertaa kokeiltiin puomia, jota jo kesälläkin tuli kokeiltua. Piitua pelotti, eikä se olisi mielellään edennyt yhtään puomilla. Jokainen askel oli pitkällisen houkuttelun tulos. Toinen kerta meni sentään jo vähän sujuvammin, mutta edelleen pelotti. Aata kokeiltiin myös ja ensimmäinen ylitys oli ensimmäiseksi oikein hyvä. Sen jälkeen tuli stoppi, eikä Piitu meinannut suostua tulemaan enää uudestaan. Lopulta saatiin se vielä kerran yli ja siihen lopetettiin tällä kertaa.

Meillä oli ihan huippukivaa! Molemmat, sekä koira, että omistaja oltiin todellakin fiiliksissä. Tää on niin meidän laji! Tätä lisää!!!





Ekaa kertaa Aalla. 

Lopuksi käytiin vielä rallailemassa koirapuistossa. Piitu kävi ihan ylikierroksilla jo kaikesta hauskasta, että haukkua louskutti siellä loppua kohden vähän kaikille, kun muut ei oikein lämmenny sen riehakkaille leikeille. Mut tuli hienosti kesken touhun kutsusta luokse kun tehtiin lähtöä. <3 Loppupäivän se vaan nukkui ihan raatona. Pissalle ja syömään joutu ihan herättämään, kun tyyppi oli niin väskä.

Pentujen painit.
Punaketun paha ilme :D
Suloisuus Piraija-pentunen <3
Ps. Huomasitteko mun itselle tilaamani joululahjan: Pudel-hupparin? Eikös vaan olekin hiaano? ;P

8 kommenttia:

  1. Miksi, oi miksi villakoirien turkinhoidon täytyy olla niin työlästä! Piitu on niin tyylikkään näköinen, että tahtoo itselleenkin isopuudelin... :D Taitaa tuo turkki kyllä oikeasti olla villakoirien onni - niistä ei koskaan voi turkinhoidon työläyden takia tulla suosittua massarotua, mikä on monet rodut pilannut. Täytyy olla tosissaan rodusta kiinnostunut, että jaksaa sen turkinkin kanssa. Toisaalta harmi tällaisille munlaisille, joita rotu noin muuten kiinnostais.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eihän villakoira oo turkkirotu ensinkään, kun kerran kuussa vetelee turkin alas vaan ;) Vaikka säännöllistä huoltoa se lyhyenäkin tarvitsee, föönata kannattaa lyhytkin turkki ja tosiaan kasvuvauhti on aika huima eli aika usein saa koiran sit konetella. Mut ainahan on trimmaamot! Tosin tyyriiksi tulee..

      Ja ikävä kyllä on paljon ihmisiä, jotka ei liiemmin turkkia hoida, mutta silti villakoira on ihan must have-juttu. Jotkut sitten selviää jotenkin sen koiran kanssa ja toiset on niitä trimmaamon asiakkaita keneltä konetellaan kropasta koiranmallinen huopalaatta pois pari kertaa vuodessa :( Mutta joo, tuskin ihan massaroduksi sentään, ehkä se turkki edes vähän hidastaa..

      Poista
  2. Agility on kyllä koukuttavaa, kävin Eikan kanssa viime kesänä agin alkeiskurssin ja joka kerta kotiin lähdettiin hymyssä suin ja tosi kivoilla fiiliksillä :) Toivottavasti päästään ensi kesänäkin agikurssille. Kuvista näkee ja samoin sun tekstistä että teillä molemilla oli ihan super kivaa!

    VastaaPoista
  3. Juu ihan paras harrastus! Oon aina halunnutkin koiran, jonka kanssa voisin lajia alkaa harrastaa, kun se on aina mua kiehtonut. Nyt on koira, mut vitsi ku kaikki alkeiskurssit on niin kiven alla tai kaukana tai superkalliita! Mut kyl me viel joskus, pakko päästä!

    Toivottavasti tekin pääsette jatkamaan lajin parissa Eikan kanssa :)

    VastaaPoista
  4. Agikurssit on yleensä täynnä, mutta yksityisen firman järjestämille pääsee paremmin, tosin ovat kalliita. Me asutaan pienellä paikkakunnalla jossa paikallinen seura järjestää resurssien mukaan erilaisia kursseja, agin ohjaajat ovat kiven alla :/ Lähin iso kaupunki on Tre, jossa vois käydä treenaamassa..tosin sinne on matkaa 55km ja kun en omista autoa tulis vähän kalliiksi ja hankalaksikin kulkea. Tokon valmennusryhmä olis aika huippu myös, mutten raaski maksaa yli 300e 6 kk kurssista, sairaan kallista! Kandee hankkia kotiin agisetti jos vaan on piha missä treenailla. Odotan jo kevättä että pääis taas asenteleen omat agisetit takapihalle :)Tuon junnun kanssa haluaisin kokeilla agia myös, on se vaan niin sähäkkä tapaus :)

    VastaaPoista
  5. Me kuulutaan kyllä semmoseen koiraklubiin, joka järjestää agitreenejä aktiivisesti, mutta ryhmät on tietty täynnä. Siellä ei maksa erikseen treenit mitään, vaan pelkkä jäsenyysmaksu täytyy maksaa. Ulkopuolisten kouluttajien treenit taitaa olla kyllä maksullisia, ja niitäkin siellä melko tiuhaan järjestetään. Toivon, että keväällä tulis sinne alkeiskurssi, johon vois yrittää päästä mukaan. Ainakin viime keväänä alkoi..

    Danny varmaan sopis agilityyn hyvin, jos on vauhtia ja luonnetta :)

    Mä katselin tossa joulun alla Findogsin niitä settejä, et sellanen olis niin kiva! Mut mulla ei oo sitä omaa pihaa, kun asutaan kerrostalossa :( Mietin kyllä, et tädin pihalle veis, kun siellä tulee aika paljon käytyä. Toinenkin täti just rakentaa omakotitaloa vielä lähemmäs niin senkin pihalle vois viedä varmaan. Siihen on sellanen sopiva kävelymatkakin niin saa lämmittelyt ja loppuverkat siinä kätevästi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei meilläkään ole omaa pihaan, taloyhtiön (kerrostalon) takapihalla treenaillaan :) Toistaiseksi kukaan ei ole vielä tullut valittamaan :D

      Dannylla kyllä riittäisi luonnetta ja vauhtia agiin, saa nähdä toteutuuko alkeiskurssi kesällä. Toisaalta tuolle hyper kaverille tekee hyvää tokoilu, saa siitä sopivasti rauhoittumista ja keskittymistä, hioitaan paikallaoloa ja luoksetuloa ennen agiin menoa ;)

      Piti kysyä mistä tuo sun Pudel huppari on? Tykkäsin :)

      Poista
  6. Juu toki toko tekee tosi hyvää ihan joka koiralle! :) Piitun kanssa usein kesken villin leikin otan esim. paikallaoloa. Tosi hyvin se kuuntelee ja noi paikallaolot menny alusta asti hyvin ja on tosi vahva. Nyt oon alkanu tekemään häiriötä sen kans, et ekat liikahdukset on tullu sen takia. Ilman häiriötä pysyy tosi hienosti, vaikka menisin ite piiloon. Tosin ajat ei oo vielä kovin pitkiä, et pikkuhiljaa myös pidennetään aikaa..

    Huppari on tilattu Shirt storesta :)

    VastaaPoista