Talven ensilumella 6kk neitonen 10/12
Nyt se tais talvi tulla vihdoin tänne eteläänkin. Kuukausi sitten saatiin nauttia ensilumesta, mutta sitten tulikin yllättäen lämpimät, sateiset syyskelit takaisin. Yök! Voi sitä kuran määrää, jota voi puudelista sisälle kulkeutua. Ja vaikka kuinka pestään joka lenkin jälkeen niin aina sitä hiekkaa tulee sisälle järkyttäviä määriä..
Meillä on nyt treffiputki, jolle loppua ei näy. Maanantaina Piitu tapasi welsh corgi-narttu Utun, aussie-narttu Flown (joka on Piitun bestis!) sekä kaksi hevosta moikattiin myöskin lähietäisyydeltä. Se oli Piitusta hurjan jännää! Keskiviikkona koirapuistoiltiin ja puistoon kaveriksi tuli puolivuotias amerikanakita Lala, jonka kanssa oli ihan superleikit. Tytöt olivat todellakin samalla aaltopituudella ja niiden leikkiä oli ilo seurata. Tänään käytiinkin sit Minnilässä ja Minni intoutui leikkimään Piitun kanssa jopa sisällä, vaikka aiemmin on suostunut leikkiin vain kauempana omasta kotipihasta. Superia!
Huomenna ajateltiin myös koirapuistoilla, kun vihdoin ollaan rantauduttu tuohon kotipaikkakunnan puistoonkin niin tahdotaan jo uudestaan! Lauantaille oli suunnitelmissa Flown kanssa taas treffit, mikäli Flown pikku lenssu on jo kunnolla parantunut, ja sunnuntaiksi on sovittu vihdoin puudelitreffit vol. 2!!! Eli menoa ja meininkiä riittää! Ja iltaisin makaa kotona väsynyt ja tyytyväinen koira :)
Ihanaa saada vaihtelua noihin pimeiden arki-iltojen remmilenkkeihin. Ja Piitulle oikein urakalla vieraita koirakontakteja, jotka ehkä jääneet vähän vähemmälle. Piitulla onkin meneillään vähän murkkukausi, toiset koirat on henki ja elämä. Kaikkien kanssa pitäis päästä leikkimään. Koitetaan josko tästä tehokuurista olis apua siihen, ettei niin kovin remmilenkeillä hinguttais toisten perään. Ja jospa vaikka sit sais sen paketin paremmin pidettyä kasassa namin avulla ohitustilanteissa. Nyt jo osittain sujuu välillä, nami kiinnostaa edes osan aikaa ohituksesta. Ennen kun ei sitäkään :D
Piitun murkkuikä ilmenee myös muilla tavoin. Esim. toissailtana olin menossa nukkumaan, ja tullessani makuuhuoneeseen vastassa oli tyytyväinen ilme kasvoillaan sängyllä seisova koira. Mainittakoon, että tuolla nelijalkaisella ei ole sängylle tai sohvalle pienintäkään asiaa. Tai ei ainakaan pitäisi olla.
Tänään töistä tullessani sohvalta löytyi pallo -.-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti