28.4.12

Epävarmuus - suora tie suden kuoppaan

Pentu on tulossa taloon ja tässä tapauksessa ensimmäinen pentu ikinä. Monet asiat pyörii jatkuvasti mielen päällä. Se koira, kun on niin luvattoman helppo pilata. Todistusaineistoa siitä näkee kadulla joka päivä, kun vastaan tulee niitä surullisen kuuluisia remmirähjiä. Päällimmäisenä mielessä tällä hetkellä:

rokottamaton pentu + sisäsiisteyskasvatus + sosiaalistaminen = mahdoton yhtälö?

Pentu on tullessaan n. 8vko vanha ja ensimmäisen rokotuksensa se saa n. 12vko vanhana. Tässä välissä on 4 viikkoa (4 viikkoa!!!) aikaa, jolloin rokotussuojaa ei ole, mutta pentua täytyy kiikuttaa ulos jatkuvasti, jotta se oppii sisäsiistiksi. Käytännössä tämä 4 viikkoa ei edes riitä, koska rokotus ei heti koiran elimistöön kehitä vasta-aineita, vaan tähänkin saattaa mennä aikaa. Koiraoppaissa sanotaan, että tällöin pentua ei kannata viedä omalta pihalta pois ollenkaan, vaan ulkoilu tapahtuu omassa pihassa, vapaana tottakai! Kuulostaa helpolta ja järkevältä. Mutta kuinka monella on mahdollisuus tähän? Meillä ei ainakaan. Asumme kerrostalossa, josta molemmista ovista ulos tultaessa edessä on kävelytie, jonka varrella ulkoilutetaan koiria. Koiria, jotka voivat olla mahdollisia taudin kantajia! Mihin ihmeeseen siis kiikutan tarpeilleen pienen pennun, kun paikan pitäisi olla lähellä, jotta sinne ehditään ajoissa ja kuitenkin sellainen, jossa ei olisi toisten koirien jätöksiä?

Sanotaan kuitenkin, että pennulla on myös emon rokotussuojaa jonkin verran jäljellä. Riittääkö tämä yhdessä sen kanssa, että pentua ei päästä haistelemaan toisten koirien jätöksiä tai kohtaamaan kuonokkain vieraita koiria? Eli siis kulkea voisi ihan normaalisti missä vaan, kunhan pentu ei pääsisi haistelemaan jätöksiä ym. Voiko ratkaisu tähän rakettitiedettä muistuttavaan ongelmaan olla näin yksinkertainen ja helppo?

Ja sitten vielä se sosiaalistaminen...

Pentua ei siis saa päästää nenäkkäin vieraiden koirien kanssa. Ok. Sitä pitää kuitenkin sosiaalistaa! Sitä pitää käyttää kaikissa mahdollisissa ja mahdottomissa paikoissa, kuljettaa eri kulkuvälineillä ja sen pitää saada tavata muita koiria ja leikkiä niiden kanssa. Otollisin ikä tämän kaiken kohtaamiselle on tietenkin ennen nelikuissyntymäpäivää, jolloin rokotussuojaa ei ole, tai se on vasta kehittymässä. Tällöin pentu tottuu asioihin helpoimmin ja mieltää ne osaksi normaalielämää.

Luojan lykky, että mun lähipiirissä on hyväluonteisia koiria, jotka tulee toimeen toisten koirien kanssa ja on ajallaan rokotettu. Kaikilla ei välttämättä näin ole. En halua edes ajatella millainen ongelma tämä on niille ihmisille.

Voin siis hyvin tehdä päätöksen, että pentu ei tutustu hihnassa muihin koiriin ollenkaan, vaan tapaa muita (minun tarkoin valitsemia) koiria turvallisella alueella vapaana. MUTTA:

Ne vastaantulijat... Joka toinen on sitä mieltä, että koiran pitää saada tervehtiä jokaista vastaantulevaa. Varmasti tulee eteen tilanteita, joissa joudun olemaan töykeä ja saan osakseni rumia mulkaisuja tai kenties jopa ihan verbaalista palautetta. Tämä on vielä suht helppo kestää. Mutta, entäs ne flexitaluttajat, joiden koirat saa kulkea niin pitkällä flexillä kuin huvittaa ja "tää on ihan kiltti"? Ohi ei pääse, kun toinen koirakko valtaa koko kävelytien. Onko vaan luovutettava ja käännyttävä tulosuuntaan kiroten kyseinen flexitaluttaja alimpaan helvettiin? 

Ja sitten vielä ne irrallaan juoksevat koirat, jotka eivät ole omistajansa hallinnassa ja ovat "ihan kilttejä" tai koirat, joiden omistajaa ei näy mailla halmeilla. Kuinka kohdata ne? Kuinka moni koira oikeasti lähtee karkuun, jos minä karjun sille keuhkoni tyhjäksi, että mun koiran luo ei ole tulemista? Kuinka välttää tilanne, jossa toinen koira pääseekin estelyistäni huolimatta tulemaan oman koirani luo ja pahimmassa tapauksessa hyökkäämään kimppuun? Meneekö tässä oman koirani luottamus minuun ja kohta mulla on käsissä koira, joka ottaa itse tilanteet haltuuun (=remmirähjä)?

Ja takaraivossa polttelee vielä kysymys: Teenkö omalla välttelylläni koirastani epäluuloisen vieraita koiria ja ihmisiä kohtaan?

Epävarmuus siitä, saanko pennustani koulittua kunnon koirakansalaisen on suuri, eikä koiraoppaat yhtään helpota tätä epävarmuutta. Päin vastoin! Epävarmuus pennun kanssa taas viestittää pennulle, että sen kannattaa ottaa ohjat käsiinsä, eihän tuosta heikosta emännästä ole siihen. Eli olemmeko jo matkalla suden kuoppaan?

Kuinka joku noin pieni ja suloinen voi aiheuttaa näin paljon päänvaivaa? 

Tyttöpentu 5 päivän ikäisenä. Kuva: Lilli Wastimo

Toisaalta, on ne uunommatkin selvinneet ja maalaisjärjellä pääsee pitkälle, eikö vain?

6 kommenttia:

  1. Niinkun sanoin jo aikasemmin et jos Iskällä ja Sirkulla on kaks melko täyspäistä koiraa ni et säkään voi ihan metsään mennä :) Hyvin kaik menee!

    VastaaPoista
  2. Pennun kanssa vaan ulos ja pyörimään muiden koirien joukkoon, kilpailut ovat otollisia paikkoja, koska siellä on kaikki koirat rokotettuja. Emon vastustuskyky suojaa pentua ja kun pitää vähän järkeä mukana niin on erittäin epätodennäköistä että pentu sairastuisi.

    Varsinkin villakoirasta saa erittäin helposti aran ja epäsosiaalisen, joten se on todella tärkeää tutustuttaa kunnolla maailmaan

    VastaaPoista
  3. Ja jos oikein mieltä askarruttaa, niin voit ottaa yhteyttä esimerkiksi kotipaikkakunnan eläinlääkäriin ja kysyä, onko jotain sairauksia tms sielläpäin liikkeellä :) Hyvin kaikki varmasti sujuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin aivan, tuohan onkin ihan varteenotettava idea. Kuitenkin sit penturokotusaikoja varailen niin samallahan on helppo kysellä :)

      Poista
  4. Onnea tulevasta pennusta!

    Olen samaa mieltä siitä, että emolta saatu vastustuskyky kyllä suojaa pentua. Aivan liikaa näkee niitä koiria, jotka ovat päässeet tutustumaan maailmaan vasta lähempänä viiden kuukauden ikää ja sen näkee käytöksestä. Oma mielipiteeni on, että pennun kanssa voi elää ja kulkea aivan normaalisti, ainoat paikat, joita tulisi vältellä ovat ehkä koirapuistot ja nekin lähinnä sen takia, että muiden koirien käytöksestä ei voi koskaan olla varma.

    Vilin ollessa pentu kävimme päivittäin tapaamassa tuttuja koiria ja kävimme uusissa paikoissa. Pentupainit olivat ainakin Vilille huippujuttu ja kävimme niissä heti kahden kuukauden ikäisestä, lisäksi erilaiset villakoirakerhon tapaamiset yms, missä väittäisin, että omistajat huolehtivat kyllä erittäin hyvin koiriensa rokotuksista.

    Vastaantulijoiden kanssa saa kyllä olla tarkkana :D Meillä toimivin ratkaisu on laittaa koira pientareen puolelle ja reippasti ohi, jos näyttää siltä, ettei vastaantulija siltikään ymmärrä että et halua rapsutella juuri hänen ihanaa sesseään niin sen kun kiertää kunnolla nurmikon kautta. Silloin tällöin joutuu siltikin huomauttamaan että "älä päästä noin lähelle" yms, kuin joillekin ei vaan aukene ;D

    Tsemppiä, kyllä sillä maalaisjärjellä selviää loistavasti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :)

      Joo kyllä mustakin on alkanut tuntumaan, että huolehdin ihan liikaa kaikesta. Oon vaan haaveillut pennusta niin monet vuodet ja nyt kun se tulee niin haluaa tehdä kaikki täydellisesti oikein. Täytyis vaan luottaa siihen maalaisjärkeen ja omaan tietoon ja osaamiseen. Ei tää kuitenkaan mun ensimmäinen koira ole, vaikka ensimmäinen pentu kyllä. Moni asia on uutta, mutta moni myös tuttua.

      Ja tottahan mä saan kasvattajalta kaikenlaista neuvoa ihan koska vaan, et eiköhän tää ihan hyvin mene.. :)

      Poista